31.12.: uusi vuosi vastaan
No, on taas ollut kaikkea. Joulu meni mukavasti, ensimmäistä kertaa Lapissa. Levi näyttää hyvältä turistienkin ympäröimänä. Uutenavuotena ystäväni kysyi, mitä minulle on jäänyt mieleen tästä vuodesta. No, ehkä eniten matkat, työ Ruotsin puolella Pajalassa, naimisiin meno sekä tietenkin tämä oikomishoito. Kun olen hoidosta puhunut, olen yhdelle ja toisellekin saanut aukoa suutani ja näyttää ruuveja (joiden päällä kieltä suojaavat "hatut" ovat onneksi pysyneet).
Tuossa on siis kuva suussani olevista tapeista. Hieman ne hankaloittavat syömistä, kun kahden tapin väliin jää ruokaa. Enpä kuitenkaan asiaa pahana pidä. N
Kuvasta näkyy kyllä todella hyvin tuo hammaskaaren ahtaus ja vinksallaan oleva hammas, johon nyt olen saamassa hoitoa.
Oli kyllä hyvä, että oikomishoitoon lähdin mukaan. Hirveästi en ole asiasta kaikille puhunut, mutta jotain silti. Yleinen reaktio on ollut, ettei minun tarvitsisi heidän mielestään tehdä mitään, mutta jos epätäydellinen hammasrivi minua itseäni haittaa, niin ehkä asia kannattaa hoitaa. Se on vähän yllättävää, että melkein kaikki ovat sanoneet, etteivät ole huomanneet hampaitteni olevan poikkeavat. Tulee mieleen sellainen kahdenkymmenen vuoden takainen asia, kun puhuin mummolleni haluavani oikomishoitoon. Hän halusi sitten nähdä sen hampaani, joka pitäisi saada kohdalleen. Ei siis ollut huomannut asiaa aiemmin. Kun hän näki hampaan, reaktio oli seuraava: "Ihan ehdottomasti tuo kannattaisi hoidattaa". Tämä on vahvasti jäänyt minulle mieleen. Nyt olen vihdoinkin alkanut tätä hammasta (tai hampaitani) hoidattaa.
Tuossa on siis kuva suussani olevista tapeista. Hieman ne hankaloittavat syömistä, kun kahden tapin väliin jää ruokaa. Enpä kuitenkaan asiaa pahana pidä. N
Kuvasta näkyy kyllä todella hyvin tuo hammaskaaren ahtaus ja vinksallaan oleva hammas, johon nyt olen saamassa hoitoa.
Oli kyllä hyvä, että oikomishoitoon lähdin mukaan. Hirveästi en ole asiasta kaikille puhunut, mutta jotain silti. Yleinen reaktio on ollut, ettei minun tarvitsisi heidän mielestään tehdä mitään, mutta jos epätäydellinen hammasrivi minua itseäni haittaa, niin ehkä asia kannattaa hoitaa. Se on vähän yllättävää, että melkein kaikki ovat sanoneet, etteivät ole huomanneet hampaitteni olevan poikkeavat. Tulee mieleen sellainen kahdenkymmenen vuoden takainen asia, kun puhuin mummolleni haluavani oikomishoitoon. Hän halusi sitten nähdä sen hampaani, joka pitäisi saada kohdalleen. Ei siis ollut huomannut asiaa aiemmin. Kun hän näki hampaan, reaktio oli seuraava: "Ihan ehdottomasti tuo kannattaisi hoidattaa". Tämä on vahvasti jäänyt minulle mieleen. Nyt olen vihdoinkin alkanut tätä hammasta (tai hampaitani) hoidattaa.
