Kun ei siirry, niin...

24. maaliskuuta: Kun ei siirry, niin...

Laitoin Ari Leinolle viestiä, koska hampaani eivät ole liikkuneet. Kolmen päivän päästä, sunnuntaina, sain vastauksen. Siinä luki vain, että jos puren paljon hampaitani yhteen, tämä haittaa hampaiden siirtymistä. Ortholoxin voimaa voidaan kuulemma nostaa.

Vastaus ei oikein tyydyttänyt minua. Haluan konkreettisesti tietää, mitä tehdään ja voiko sitä tehdä tuolloin 12. huhtikuuta, kun minulla on seuraava aika oikojalle. 

Tuollainen viesti tuli kirjoitettua takaisin:

"Hei! Voi olla, että puren unissani. Voimaa voi varmaan nostaa, mutta onko lisämahdollisuuksia? Viimeksi puhuit, että voi laittaa jonkin palasen etuhampaiden taakse siirtymistä auttamaan. Tai silloin, kun oli oikomishoidon tarpeen arviointi, kerroit Ortholox-kojeen lisäksi siitä, että olisi joku kuminauhamahdollisuus, jossa minun tosin pitää sitten päivittäin niitä asetella. Tämänhän jätin silloin valitsematta, kun pidin Ortholoxia parempana vaihtoehtona. Mietin vain, että jos laittaisi muuta tuon nyt olevan kojeen lisäksi."

Nyt odottelen vastausta. Joka tapauksessa haluan, että hampaiden liikkumisen edistämiseksi tehdään jotain ennen kesää. Kun lomat alkavat, on hammaslääkärille pääsy hankalampaa. En aio kesälomalla jumittua pohjoiseen, vaan vietän liikkuvaista elämää.

Hiihto ja loma

10. maaliskuuta:  Hiihto ja lomailu

Ensin kerron tympeät asiat: Hampaani eivät ole liikkuneet. Turhauttaa. Tai no, ehkä ne kaksi rengastettua hammasta ovat aavistuksen verran siirtyneet taaksepäin, koska niiden etupuolelle pystyy laittamaan hammaslangan ehkä vähän helpommin kuin normaalisti. Eli hammasväli on kasvanut. Sitten vain noiden muiden hampaiden pitäisi seurata niiden matkaa kohti poskia päin. En usko näin tapahtuvan pelkän Ortholoxin avulla. Aion ottaa yhteyttä Ari Leinoon ja esittää toivomuksen, että seuraavalla oikomishoitokerralla suuhuni laitettaisiin Ortholox-kojeen lisäksi muuta, joka siirtäisi hampaita. Keinoja onneksi on.

Sitten kirjoitan jostain muusta. Ensimmäistä kertaa elämässäni vietin hiihtoloman kotona. Olin Levillä kuin turisti, mutten kuitenkaan. Kun sukulaisia oli käymässä, niin mikäpä siinä. Silti harmittaa, että tänä vuonna jää Alppien-hiihtoreissu välistä.

Ennen kuin vieraat tulivat, hiihdin Leviltä Ylläsjärveen, enkä ihan suorintakaan tietä. Matkaa tuli 54 kilometriä. Ensimmäinen kolmannes oli loistavia Levin latuja, toinen kolmannes aika surkeaa, ja viimeinen loistavaakin loistavampia Ylläksen latuja. Kohtasin puolenvälin jälkeen erään hiihtoturistin, joka päivitteli minulle latujen huonoa kuntoa. Sanoin, että kaikkein huonoin osuus meni jo, ja sieltä juuri tulin. Hän ei lähtenyt sinne suuntaan. 

Jossain vaiheessa puolisoni soitti, ja ajattelimme jo, pitääkö hänen hakea minut matkan varrelta pois, sen verran huonoja ladut olivat. Tilannetta selvitettiin ja huomattiin, ettei onnistu, kun paikassa, jossa olin, ei ollut autoteitä lähellä. Kun baana Karhukodalta alkaen muuttui paremmaksi, olinkin perillä nopeasti. Siellä odotti aviomieheni ja Ylläs Saaga. Peseydyin kylpylässä aika nopeasti, ja sitten suuntana oli Pihvikeisari. Käytimme nimittäin työkavereilta häälahjaksi saadun lahjakortin. Oli taas niin herkullista ruokaa, että... Jotain Vaattojärven lammasta taisin syödä. Enkä kokenut, että Ortholox-koje olisi haitannut ruokailua.