Pois kuminauhojen kahleista

25.1.: pois kuminauhojen kahleista

Ari Leino laittoi minulle sähköposta, että yön yli asiaa mietittyään tuli siihen tulokseen, ettei kuminauhavetoa kannata jatkaa. Tämä veto nostaa hampaita pois ikenien syvyyksistä, ja kun tilaa on nyt jo ihan riittävästi hampaiden saamiseksi paikoilleen, on vedosta enemmän haittaa kuin hyötyä. Alahampaiden kaari siis käy turhaksi, ja se voidaan poistaa seuraavalla kerralla johon on aikaa puolitoista kuukautta. Vastasin, että haluan tuosta metallikaaresta eroon heti, jos sitä ei kuulemma tarvitse. On se sen verran epämukava, tai näistä kolmesta eli kuminauhavedosta, Ortholox-kojeesta ja Six Months -raudoista pahimman tuntuinen.

Viestin kirjoitettuani aloin syömään päivällistä, ja sen aikana aloin tuntea, miten tuo metallikaari pistää kieltäni, vasenta puolta Kyseessä on samanlainen pistos, joka edellisenä päivänä oli oikealla puolella ja jota korjattiin siinä vastaanotolla. Kaarelle siis tehtiin tuolloin jotain, ja ihan turhaan, kun  koko härveli voitaisiin ja olisi jo silloisella käynnillä voitu ottaa pois. 

Syötyäni laitoin pistoskohtaan suojavahaa ja viestitin Leinolle tästä uusimmasta kivusta. Muutamien viestien jälkeen sovittiin, että hän ottaa yhteyttä kotipaikkakuntani hammaslääkäriin ja pyytää, että poistavat kaaren maanantaina ensiaputoimenpiteenä. Eli sinne soitan heti kahdeksalta. Kivaa palvelua, jos poisto maanantaina menee nyt näin helposti.

Kun otin kuminauhat pois, niin jo samana iltana huomasin, että hampaitteni "kantavuus" on molemmilla puolilla ihan sama. Eli perjantaina ennen vastaanotolle menoa oikean puolen poskihampaat osuivat yhteen vahvasti, tehden sen etteivät vasemman puolen osu lainkaan. Käynnin jälkeen ero puolien välillä ei ollut yhtä suuri, kiitos hionnan. Seuraavana päivänä ilmeisti Ortholox-kojeen koukun kääntö oli vaikuttanut, koska ero oli taas pienentynyt. Illalla taas muutama tunti kuminauhavedon lopettamisen jälkeen ei ollut enää mitään eroa. Kyllä minulle vielä hyvät hampaat saadaan. 

Ensimmäinen kiristys

24.1.: Ensimmäinen kiristys

Tänään oli hammaslääkärikäynti. Edellisenä päivänä minulle soitettiin, että voinko tulla paikalle jo varttia aiemmin, koska varattu vartti ei hoitajienkaan mielestä ole oikein riittävä. Ilmeisesti minua ennen oli sitten tyhjää. Kerroin siinä puhelussa, että minunkin mielestäni aikaa tarvitsisi lisää. Ongelmana nimittäin on, että Ortholox-koje painaa kieltäni. Se painaminen tapahtuu nimenomaan öisin, kun kieli laskeutuu. Jossain vaiheessa se oli herättyäni jopa vereslihalla, mikä todellakin hankaloitti hampaiden aamupesua. Aloin käyttämään suojavahaa öisin, ja ongelma oli siltä kohtaa ratkaistu. Päivisin tuo vaha lähti helposti pois, varsinkin ruokailun yhteydessä. No, se kallis kaksikomponenttiaine (Gishy Goo) pysyy vähän paremmin. Joka tapauksessa olisi mukava, jos se pistävä kulma voitaisiin hioa pois, tai sitten siihen päähän pitäisi laittaa jonkinlainen "helmi".

Sovittiin torstaina, että tulen perjantaina puoli neljäksi, jos vain ehdin. Ehdinhän minä, koska oli normaali ajokeli, ja lähdin töistä viipyilemättä. No, sitten ajat olivatkin myöhässä, ja minut otettiin vastaan ehkä kahdeksan yli puoli, eli seitsemisen minuuttia ennen sitä alkuperäistä ajankohtaa.

Loppujen lopuksi aikaa meni sellaiset 45 minuuttia. Mitä kaikkea tehtiin? Aluksi sanoin tästä pistämisestä vasemmalla puolella sekä siitä että oikomishoidon myötä takahampaat osuvat toisiinsa oikealla puolella vahvastikin, mutta vasemmalla eivät lainkaan. Tämä kuulemma johtuu kuminauhoista oikealla puolella. Ne kiskovat hampaita ulospäin ikenistä. Hommaa voi hoitaa "naputtelulla" eli puren vain hampaita yhteen päivittäin. Minusta tämä ei kuulosta kivalta, vaan jopa hampaita tuhoavalta. Sitten niinä voi hioa, mitä tehtiinkin, ja liian vahvaa kantavuutta lievitettiin. Hiomisen jälkeen Ari Leino vielä väänsi Ortholox-kojeen oikeanpuolimmaista koukkua eri asentoon, minkä pitäisi työntää hammasta syvemmälle ikeneen (kuulostaa erikoiselta, mutta kaippa toimii.

Ortholoxiin laitettiin oikealle puolelle sellainen muovi terävän kulman päälle, ja kieleen pistäminen loppui. Tasapainon vuoksi halusin samanlaisen vielä vasemmalle, vaikka siellä pistäminen oli lähes olematonta.

Sain vähän epämääräistä tietoa siitä, tarvitseeko kuminauhavetoa enää jatkaa, koska nyt oikeallakin puolella on riittävästi tilaa. Tuolissa maatessani alettiin sorkkia alaleuan kielenpuolen kaarta. Tämähän on osa sitä koetta, jossa on kuminauhavedon vastakappale. Aloin jo miettiä, että otetaanko tämä koje nyt pois. Ei otettu, vaan sen sijaan sitä jostain syystä fiksailtiin. Tämän seurauksena se alkoi pistää oikealta puolelta kieleeni, ja sitä hiottiin.

Itse hammasrautoja kiristettiin, ja lisäksi laitettiin keskelle "solmu", joka estää kahta etummaista hammasta erkanemaan, toisistaan. Sellaista kuulemma on vaarana käydä, kun etuhampaiden kulma nyt tässä vaiheessa hoitoa voi vähän muuttua. Nyt etuhampaani kai vähän kääntyvät sisäänpäin Seuraavaksi ne ehkä suoristuvat tai kääntyvät enemmän samansuuntaiseksi kuin vieressä olevat hampaat, jotka nyt edelleen sojottavat ulospäin, mutta paljon vähemmän kuin ennen, ja ovat hyvää vauhtia menossa suoriksi.

Niin siis, oikomishoito etenee ja tehoaa. Upea tunne. Kun katson tämän blogin alkupuolen kuvia, niin melkein hävettää: onko minulla ollut ennen tuollainen hammasrivistö. Nyt voisin vain peilin edessä ihailla hampaitani pitkäänkin, tosin ne ovat osittain rautojen alla piilossa. Erikoista on se, etteivät muut ole huomanneet rautojani, paitsi tietenkin ne joille olen oikomishoidosta sanonut, osaavat katsoa "sillä silmällä" ja havaitsevat ne. Joululomalla tapasin vanhoja tuttuja ja sukulaisia. Kukaan heistä ei huomannut kojeitani. Sitten jossain vaiheessa kerroin raudoista, ja sittenhän niitä pitää tietenkin näyttää. Reaktio on jokaisella ollut, että "enpä huomannut, ennen kuin asiasta sanoit". 

Hammasraudat

13.12.: hammasraudat

Huh, onpa aika mennyt nopeasti. Mitä onkaan tapahtunut? Hampaiden saralla se, että minulle laitettiin tänään raudat. Eli mietin pitkään, haluanko perinteiset raudat vai Invisalign-kalvot. Tavalliset raudat tulevat noin tonnin halvemmaksi. Laskelmissa on otettu huomioon se, että niitä pitää käydä kiristyttämässä kuukauden välein, muttei sitä että tämä kiristäminen tapahtuu 180–210 kilometrin päässä. Näin ollen matkoihin menee rahaa, ja sitten joudun ehkä ottamaan töistä vapaata. Nämä Ari Leinon ajat Rovaniemellä kuitenkin yleensä ovat viikonloppua vasten, niin ajattelin, ettei matkakulut sitten ole niin pahat, koska joka tapauksessa vietän Rovaniemellä viikonloppuja säännöllisesti. Jos taas kiristäminen tapahtuu Torniossa, voi siihenkin reissuun yhdistää muuta, kuten Ikea-käyntiä.

Nyt minulla on haluamani valkoiset raudat suussa, eivätkä tunnu yhtään pahalta. Kulmahampaan raudassa on sellainen pienenpieni koukku, jossa pidän kuminauhavetoa. Näin ollen sitä siirretään vielä taaksepäin, kun sen vieressä olevat takahampaat ovat jo siirtyneetkin. Aiemmin kuminauhaveto kohdistui molemman puolen toiseksi takimmaisiin hampaisiin, joissa oli sellainen metallinen aisa. Nämä leikattiin tänään pois, onneksi. Ne eivät tuntuneet kovinkaan mukavilta, sitä paitsi molemmat jo kertalleen murtuivatkin ja jäivät roikkumaan takahampaaseen. Ensimmäinen murtuminen tapahtui eräänä elokuisena perjantaina, ja kiireen vilkkaa pääsin hammaslääkäriin, jossa asia korjattiin (ilman hammashoitajan avustusta, hän oli jo viikonlopun vietossa). Toinenkin, tällä kertaa vasemman puolen, murtuminen tapahtui juuri, kun oli alkamassa viikonloppu, tai oikeastaan itsenäisyyspäivä. Tällöin päätin, ettei kannata enää korjata, koska koko vetosysteemi otetaan pois reilun viikon päästä. Apteekista ostin väliaikaista paikka-ainetta, jolla yritin sitä aisaa vähän väliä asetella paikalleen. Välillä käytin sitä Gishy Goo -suojapastaa. Oli ärsyttävä, kun sellainen metallinen piikki roikkui vähän väliä ja hankaloitti syömistä. Ei voinut ajatellakaan, että ne kuminauhat olisi siihen laittanut. Onneksi siitymistä oli vasemmalla ehtinyt tapahtua ihan riittävästi, näin todettiin tämän päivän käynnillä.

Niin, mutta miten syksy muuten meni? Kohokohta oli tosiaan se, että olin Maltalla. Jos kiinnostaa, mitä siellä tein, niin katsokaapa tästä: https://kkpmaltateacher.weebly.com/ .

Kontrollikäynti

16.8.: kontrollikäynti

Taas hammaslääkäriin. Nyt katsottiin, miten kuminauhaveto on purrut. Kesällä oli säätöä sen kanssa, minkä vahvuisia kuminauhoja käytän. Laitoin viestiä Ari Leinon ja hoitajien kanssa, ja siinä oli jotain sekaannustakin ja sain epäsopivia nauhoja. Haluan joka tapauksessa vahvat ja lyhyet lenkit, jotta siirtyminen olisi tehokasta. Tämän päivän kontrollikäynnissä todettiin, että siirtymistä on tapahtunut. Ilmaisin toiveeni siitä, että kulmahampaita hiottaisiin pienemmäksi. On se kuulemma ihan mahdollista, ja näin tehtiinkin. Tosin otettiin pois vain noin 0,1 millimetriä, ja sitä en huomaa millään tavalla. No, toisaalta ehkä parempi olla varovainen. Pienennettyä hammasta kun ei takaisin isoksi saa. Ehkä ensi kerralla lisää.

Nyt sitten suunnittelemaan ihan kunnolla Maltan-reissua. Kyseessä on Erasmus+-vaihto. Olen ihan innoissani. Kaksi viikkoa etelässä ei kuulosta ollenkaan pahalta. Mahtavaa oli, kun sain itse valita mieluisen ajankohdan ja kohteen lukuisten muiden joukosta.

Aukot kasvavaat

1.8.: aukot kasvavat

Nyt on tullut taas lisää tilaa ylähampaiden väliin. Kuminauhavedot ovat siis auttaneet. Hampaiden välit ovat sitä suurempia, mitä taammaksi hammaskaaressa mennään. Nämä hampaat joiden kohdalle tila tarvittaisiin, ovat kuitenkin edessä. Näin ollen tuntuu edelleen melkein toivottomalta saada niiden viereisiä hampaita liikkumaan ainakaan riittävän paljon, jotta niitä hampaita voisi siirtää paikoilleen. Toisaalta on jännä nähdä kaksi hammasta, jotka ovat olleet aiemmin osittain piilossa niiden törröttävien hampaiden takana. Nyt näenkin ne kokonaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ovatpa ne suuret hampaat. Voisiko niitä hioa pienemmiksi? Saattaisivat olla kauniimmatkin niin, ja silloin sitä tilaa ainakin tulisi kertaheitolla.

Kesästä voin sanoa, että kivaa ja rentoa on ollut. Yhden puolimaratonin juoksin, melkein täsmälleen samaan aikaan kuin viime vuonna. Silloin voitin sarjani, nyt olin samassa kisassa neljäs. Kova taso oli. Olen vähän miettinyt, että pitäisi muuttaa harjoittelua. Mukaan pitäisi ottaa vetoja, venyttelyä ja niin edelleen. Näin varmaan loppuisi tulosten paikallaan junnaaminen. Tällaista oli silloin, kun olin mukana Joensuun juoksukoulussa, opiskeluaikoinani.

Kumirenksut käyttöön

29.6.: Kumirenksut käyttöön

Nyt on lomamatkasta toivuttu jo ajat sitten. Kun pääsimme pitkän odottelun ja lentomatkan jälkeen Helsinkiin, saimme olla muutaman tunnin hostellissa nukkumassa, ja sitten aamulennolla Rovaniemelle. Kentältä palatessani kävin separaatiossa jälleen. Separoitiin samat hampaat kuin viimeksi, samassa terveyskeskuksessa. Viimeksi tämä oli vaikeaa, nyt onnistui kahdessa minuutissa. Ehkä hampaat eivät olleet edellisen separaation jälkeen palautuneet paikalleen kokonaan.

Pari päivää tästä eteenpäin, niin olin taas Rovaniemellä. Minulla oli aamulla aika Oralille. Kiitos hienon asiakaspalvelun, olin edellisenä päivänä saanut aikaistettua sitä oikomishoitoaikaani, niin ehdin vielä etelään menevään linja-autoon ja sitä kautta pääsin Keski-Suomeen saman päivän aikana. Olin siis sähköpostilla vihjannut Ari Leinolle, että haluaisin tulla oikomishoitoon samana päivänä jo aiemmin, ja niin vain Oralilta soitettiin, että yrittävät järjestää asian. Sitten tuli uusi puhelinsoitto, ja aikani oli saatu vaihdettua jonkin toisen kanssa, mikä oli aivan loistavaa.

Nyt minulla on tällainen kuminauhaveto. Nuo kumirenksut siis kiinnitetään alahampaan koukkuihin, joita varten hampaat on rengastettu ja koko alahammaskaaren sisäpuolella kulkee jonkinlainen metallinaru. Kumirenksut vetävät ylähampaita taaksepäin. Olen käyttänyt niitä puolitoista viikkoa. Aluksi niiden kanssa oli vaikea puhua, saati sitten syödä. Nyt niihin on jo tottunut. Yritän pitää niitä melkein koko ajan, mutta suurempien ruokailujen ajaksi otan pois. Ruokailuista puheen ollen, minulla on nyt alkanut jäädä ruoanmurusia ylähampaiden väliin, varsinkin taakse. Tämä taas johtuu siitä, että hampaiden väleihin on alkanut tulla tilaa, niin kuin kuuluukin. Jollain tavalla tämä oikomishoito etenee siis.

Hyvää kesän jatkoa vain.

Orlyssä jumissa

16. kesäkuuta: Orlyssä jumissa

Back in Paris. Tai niin ainakin luulin vielä tänä aamuna. Nyt kävikin niin, että odotamme Orlyn lentokentällä iltalentoa, joka lähtee Helsinkiin yhdeksän jälkeen, siis Ranskan aikaa. Tarkoitus oli lähteä Pariisia katsomaan, nyt kun on aika lämmin ja kaunis ilmakin. Lento Guadeloupesta oli Orlyn lentokentällä yhdentoista jälkeen. Valitettavasti emme voineet lähteä täältä minnekään, koska meillä on iso laukku, jota ei voinut jättää minnekään säilytykseen. Täällä Orlyn kentällä ei siis ole matkatavaroiden säilytyslokeroita tai muutakaan vastaavaa palvelua. Suuren ja painavan matkalaukun kanssa ei ole kaupungille menemistä, joten nyt vietän sitten päivän kentällä. Kun mukana on tietokone, neuletyö ja lukemista, niin mikäpäs tässä. Ainoa vaiva on jonkinasteinen väsymys, vaikka aika hyvin sain lennolla nukuttua, jotakuinkin normaalit yöunet.