Ensimmäinen kiristys

24.1.: Ensimmäinen kiristys

Tänään oli hammaslääkärikäynti. Edellisenä päivänä minulle soitettiin, että voinko tulla paikalle jo varttia aiemmin, koska varattu vartti ei hoitajienkaan mielestä ole oikein riittävä. Ilmeisesti minua ennen oli sitten tyhjää. Kerroin siinä puhelussa, että minunkin mielestäni aikaa tarvitsisi lisää. Ongelmana nimittäin on, että Ortholox-koje painaa kieltäni. Se painaminen tapahtuu nimenomaan öisin, kun kieli laskeutuu. Jossain vaiheessa se oli herättyäni jopa vereslihalla, mikä todellakin hankaloitti hampaiden aamupesua. Aloin käyttämään suojavahaa öisin, ja ongelma oli siltä kohtaa ratkaistu. Päivisin tuo vaha lähti helposti pois, varsinkin ruokailun yhteydessä. No, se kallis kaksikomponenttiaine (Gishy Goo) pysyy vähän paremmin. Joka tapauksessa olisi mukava, jos se pistävä kulma voitaisiin hioa pois, tai sitten siihen päähän pitäisi laittaa jonkinlainen "helmi".

Sovittiin torstaina, että tulen perjantaina puoli neljäksi, jos vain ehdin. Ehdinhän minä, koska oli normaali ajokeli, ja lähdin töistä viipyilemättä. No, sitten ajat olivatkin myöhässä, ja minut otettiin vastaan ehkä kahdeksan yli puoli, eli seitsemisen minuuttia ennen sitä alkuperäistä ajankohtaa.

Loppujen lopuksi aikaa meni sellaiset 45 minuuttia. Mitä kaikkea tehtiin? Aluksi sanoin tästä pistämisestä vasemmalla puolella sekä siitä että oikomishoidon myötä takahampaat osuvat toisiinsa oikealla puolella vahvastikin, mutta vasemmalla eivät lainkaan. Tämä kuulemma johtuu kuminauhoista oikealla puolella. Ne kiskovat hampaita ulospäin ikenistä. Hommaa voi hoitaa "naputtelulla" eli puren vain hampaita yhteen päivittäin. Minusta tämä ei kuulosta kivalta, vaan jopa hampaita tuhoavalta. Sitten niinä voi hioa, mitä tehtiinkin, ja liian vahvaa kantavuutta lievitettiin. Hiomisen jälkeen Ari Leino vielä väänsi Ortholox-kojeen oikeanpuolimmaista koukkua eri asentoon, minkä pitäisi työntää hammasta syvemmälle ikeneen (kuulostaa erikoiselta, mutta kaippa toimii.

Ortholoxiin laitettiin oikealle puolelle sellainen muovi terävän kulman päälle, ja kieleen pistäminen loppui. Tasapainon vuoksi halusin samanlaisen vielä vasemmalle, vaikka siellä pistäminen oli lähes olematonta.

Sain vähän epämääräistä tietoa siitä, tarvitseeko kuminauhavetoa enää jatkaa, koska nyt oikeallakin puolella on riittävästi tilaa. Tuolissa maatessani alettiin sorkkia alaleuan kielenpuolen kaarta. Tämähän on osa sitä koetta, jossa on kuminauhavedon vastakappale. Aloin jo miettiä, että otetaanko tämä koje nyt pois. Ei otettu, vaan sen sijaan sitä jostain syystä fiksailtiin. Tämän seurauksena se alkoi pistää oikealta puolelta kieleeni, ja sitä hiottiin.

Itse hammasrautoja kiristettiin, ja lisäksi laitettiin keskelle "solmu", joka estää kahta etummaista hammasta erkanemaan, toisistaan. Sellaista kuulemma on vaarana käydä, kun etuhampaiden kulma nyt tässä vaiheessa hoitoa voi vähän muuttua. Nyt etuhampaani kai vähän kääntyvät sisäänpäin Seuraavaksi ne ehkä suoristuvat tai kääntyvät enemmän samansuuntaiseksi kuin vieressä olevat hampaat, jotka nyt edelleen sojottavat ulospäin, mutta paljon vähemmän kuin ennen, ja ovat hyvää vauhtia menossa suoriksi.

Niin siis, oikomishoito etenee ja tehoaa. Upea tunne. Kun katson tämän blogin alkupuolen kuvia, niin melkein hävettää: onko minulla ollut ennen tuollainen hammasrivistö. Nyt voisin vain peilin edessä ihailla hampaitani pitkäänkin, tosin ne ovat osittain rautojen alla piilossa. Erikoista on se, etteivät muut ole huomanneet rautojani, paitsi tietenkin ne joille olen oikomishoidosta sanonut, osaavat katsoa "sillä silmällä" ja havaitsevat ne. Joululomalla tapasin vanhoja tuttuja ja sukulaisia. Kukaan heistä ei huomannut kojeitani. Sitten jossain vaiheessa kerroin raudoista, ja sittenhän niitä pitää tietenkin näyttää. Reaktio on jokaisella ollut, että "enpä huomannut, ennen kuin asiasta sanoit".