La 2. kesäkuuta 2018: Vihdoinkin aktivoituminen
Katsokaapa noita kuvia minusta. Jostain syystä olen jokaisessa suu kiinni. Se jokin syy on se, etten kehtaa näyttää hampaitani, koska yksi hammas on niin pahasti rivin etupuolella. Päätin, että vihdoin asialle pitää tehdä jotain.Olen pyöritellyt ajatusta hampaiden oikomisesta vähintään 20 vuotta. Juuri 19 vuotta aiemmin kävin yksityisellä hammaslääkärillä kysymässä, mitä voisi tehdä, kun yksi ylähammas ei mahdu riviin muiden kanssa. Sain vastaukseksi sellaista, että hampaat voi oikoa, mutta se olisi suuri ja kallis projekti. Asia jäi silloin. Sitä ennen ja sen jälkeen asia on kuitenkin mielessäni (välillä puheissani ja teoissanikin) pyörinyt. Aivan kuin jotain olennaista elämässäni jäisi tekemättä, jos en oikomishoitoprojektiin lähde.
Miksi sitten nyt aktivoiduin? Työpaikan virkistyspäivässä pari päivää sitten räpsittiin valokuvia. Seuraavana päivänä eräs kaverini kehotti minua katsomaan niitä, varsinkin sellaista yhtä, jossa minä nauran. Näin tämän kuvan ja itsekseni melkein järkytyin: hampaani näyttävät tuollaisilta. Teki mieli laittaa kuva saman tien pois.
Heti, kun koulut päättyivät, olin yökylässä. Ystäväni kertoi syksyllä aloittavansa oikomishoidon. Kiinnostuin asiasta valtavasti. Minulle kanssa, ajattelin. Tästä se lähti. Onneksi Internet-aikakaudella asioiden selvittely on suhteellisen helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti