6. tammikuuta: on joskus flunssaakin
Perjantaina kymmenen vuoden ja seitsemän kuukauden jälkeen tunsin olevani kuumeessa. Viimeksi minulla oli sellaista toukokuun viimeinen päivä vuonna 2008. Se alkoi yhtäkkiä kesken ylioppilasjuhlien. Tällä kertaa tajusin kuumeen aamuyöstä, mutta jotain merkkejä pahasta (?) tuloillaan olevasta taudista olin tuntenut edellisenä päivänä. Herättyäni mittasin, että ruumiinlämpöni on melkein 37. Sitten taas kun selvisin asioita, sain tietää, ettei se mitään kuumetta ole, vaan vain lämpöä. No, minulle se on kuumetta. Syötin aamuisen ruumiinlämmön Natural Cycles -sovellukseen, niin kuin yleensäkin aamuisin teen. Samantien sieltä pompahti eteeni teksti, jonka mukaan ruumiinlämpöni on poikkeava. Näin ollen minun piti tehdä sovellukseen sähköinen merkintä, jonka mukaan olen sairaana, krapulassa tai nukkunut kaksi tuntia tavallista enemmän tai vähemmän.
Hyvällä omallatunnolla vietin päivän sängyssä nukkuen, neuloen ja televisiota kuunnellen. En voinut katsoa televisiota, enkä mitään ruutua, koska kirkas valo teki pahaa. Olin siis Keski-Suomessa joulun jälkeisessä lomanvietossa.
Lauantaina heräsin, ja olin terve. En ollut odottanutkaan, että tauti kestäisi pidempään. Pysyin kuitenkin päivän sisällä ja taas lähinnä nukuin ja neuloin. Nyt pystyin jopa tuijottamaan näyttöä. Minun on vaikea olla yhtäkään päivää erossa tietokoneesta, televisiosta en niinkään välitä.
Sunnuntaina tunsin oloni taas vähän heikoksi. Se taisi johtua kuitenkin siitä, että oli ollut kaksi päivää sisällä, ja unirytmini oli sekaisin. Sunnuntaina aloitin taas normaalit toimet, ja iltasella lähdin linja-automatkalle kohti pohjoista. Työt alkavat seuraavana päivänä.
Mietiskelen aina välillä sitä, miten vähän olen sairas. Tarkoitan siis, että tarttuvat virustaudit eivät tule minuun tai sitten tulevat hyvin lievinä ja menevät samantien ohi. Välillä kun olen vähän flunssassa, mittaan huvikseni kuumetta, vaikka tiedän ettei sitä ole. Muutamia kertoja muistan olleeni kuumeessa, ja sen kyllä sitten olen tuntenut. En voi käsittää niitä, jotka kuumeisena pystyvät menemään töihin tai yleensäkään olemaan muualla kuin sängyn pohjalla.
Perjantaina kymmenen vuoden ja seitsemän kuukauden jälkeen tunsin olevani kuumeessa. Viimeksi minulla oli sellaista toukokuun viimeinen päivä vuonna 2008. Se alkoi yhtäkkiä kesken ylioppilasjuhlien. Tällä kertaa tajusin kuumeen aamuyöstä, mutta jotain merkkejä pahasta (?) tuloillaan olevasta taudista olin tuntenut edellisenä päivänä. Herättyäni mittasin, että ruumiinlämpöni on melkein 37. Sitten taas kun selvisin asioita, sain tietää, ettei se mitään kuumetta ole, vaan vain lämpöä. No, minulle se on kuumetta. Syötin aamuisen ruumiinlämmön Natural Cycles -sovellukseen, niin kuin yleensäkin aamuisin teen. Samantien sieltä pompahti eteeni teksti, jonka mukaan ruumiinlämpöni on poikkeava. Näin ollen minun piti tehdä sovellukseen sähköinen merkintä, jonka mukaan olen sairaana, krapulassa tai nukkunut kaksi tuntia tavallista enemmän tai vähemmän.
Hyvällä omallatunnolla vietin päivän sängyssä nukkuen, neuloen ja televisiota kuunnellen. En voinut katsoa televisiota, enkä mitään ruutua, koska kirkas valo teki pahaa. Olin siis Keski-Suomessa joulun jälkeisessä lomanvietossa.
Lauantaina heräsin, ja olin terve. En ollut odottanutkaan, että tauti kestäisi pidempään. Pysyin kuitenkin päivän sisällä ja taas lähinnä nukuin ja neuloin. Nyt pystyin jopa tuijottamaan näyttöä. Minun on vaikea olla yhtäkään päivää erossa tietokoneesta, televisiosta en niinkään välitä.
Sunnuntaina tunsin oloni taas vähän heikoksi. Se taisi johtua kuitenkin siitä, että oli ollut kaksi päivää sisällä, ja unirytmini oli sekaisin. Sunnuntaina aloitin taas normaalit toimet, ja iltasella lähdin linja-automatkalle kohti pohjoista. Työt alkavat seuraavana päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti