11. tammikuuta: Ortholox suuhun vihdoinkin
Tunnin mittainen toimenpide on ohi. Suuhuni väkerrettiin vaikka mitä, tai ainakin siltä tuntui. Tietenkin otettiin separointikumit pois, ja se oli jokseenkin ihanaa.nSitten nämä kaksi hammasta rengastettiin, Kitalaen tappien päällä olevat "hatut" olivat hoitajan tai lääkärin ihmeeksi pysyneet, ja niihin sekä renkaisiin Ortholox kiinnitettiin ja aktivoitiin. Näin se meni lyhyesti sanottuna.
Päästyäni vastaanotolta alkoikin sitten sattua suuhun. Paikallistin, että kyseessä on neljä kohtaa. Laite ensinnäkin painaa kieltä molemmilta puolilta, ja toiseksi renkaat taas poskia. Onneksi olin saanut mukaani silikonivahaa, niin siitä sain jotain ensiapua. Tai minulla oli tallessa silikonivahaa, jota sain silloin 28. marraskuuta, kun oli edellinen käynti. En ole tarvinnut ainetta, koska muovihatut pysyivät eivätkä ruuvit painanee
Rautojen laiton jälkeen syöminen oli hidasta ja kivuliastakin. Tuntui, että suussani oli kovasti jotain ylimääräistä (niin kuin oikeastaan olikin). Kieleeni alkoi tulla hankaumia, joita sitten yritin ehkäistä vahalla. Kun kiinnitin vahan hyvin, se ihmeekseni katosi jonnekin ruokailun aikana. Ilmeisesti söin sen, ja sitten sitä piti taas laittaa lisää.
Vastaanotolla minulle sanottiin, että kieli tutkii Ortholox-kojetta aikansa. Noin vuorokaudessa totun laitteeseen. siihen, enkä ajattele asiaa. Mielestäni vuorokausi tuntuu yltiöoptimisen lyhyeltä ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti