Vihdoinkin tapahtuu jotain!

13. huhtikuuta: vihdoinkin tapahtuu jotain!

Onpa tämä viikko ollut haipakkaa. Normaalien ajelujen lisäksi kävin tiistaina Rovaniemellä koulutuksessa, keskiviikkona Torniossa työmatkalla, ja perjantaina menin laskettelemaan Ylläkselle. Perjantaina juuri, minulla alkoi työt vasta 11.20, ja aamulla oli hammaslääkäri Rovaniemellä. Eli kaksi Rovaniemen-reissua mahtui samaan viikkoon, ja kaiken lisäksi autoni hajosi kahteen otteeseen. Ensin, perjantaina, särkyi laturi. Sen kanssa oli onneakin, että tapahtui huoltoliikkeen vieressä. Pääsin julkisilla kotiin viikonlopun viettoon ja sunnuntaina takaisin. Tiistaina lähdin työautolla Rovaniemelle, ostin uuden laturin ja palatessani tiputin sen huoltoliikkeen pihaan. Sitten keskiviikkona jäin Tornion-autosta pois ennen aikojaan ja otin autoni. Se alkoi tärisyttää oudosti, ja seuraavana aamuna oli vielä pahempi. Okei, renkaat olivat melkein tyhjät. No, huollossa sanottiin, että renkaiden kumit ovat paitsi kuluneet, niin itse renkaat ovat suorastaan murtuneet. Tämän he näyttivätkin minulle. No, sitten renkaat vaihtoon ja uusi auto muutamassa tunnissa alle, jotta pääsen Rovaniemelle hammaslääkäriin. Näistä autoasioista sanon vain, että hyvää asiakaspalvelua olen saanut. Flunssakin on minua muuten tällä viikolla vaivannut, muttei se ole tahtia hidastanut, kuumetta nostanut tai mitään vastaavaa.

Niin, mutta nyt asiaan. Rovaniemellä minulla oli hammaslääkäriaika kello 8.30. Ari Leino tarkisti Ortholox-kojeeni, ja sen alkuperäiset voimat kyllä ovat tallella. Hampaiden siirtymättömyyteen syynä on tainnut olla hampaiden yhteen pureminen. Toisaalta jos solujen uusiutuminen ja muut yksilölliset ominaisuudet ovat minulla sitä luokkaa, etteivät hampaat hevillä siirry, niin toki voimaa voi lisätä. Niin tehtiinkin. Toinen toimenpide oli helmeksi kutsumani palleron laittaminen ylähampaitteni taakse. Tästä oli ollut puhetta aiemminkin, mutta silloin ymmärsin asian osittain väärin. Toisin kuin huhtikuun ensimmäisen päivän postauksessa sekä sitä edeltävässä mainitsin, kyseessä ei ole mikään palanen, joka suoranaisesti siirtäisi hampaita taaksepäin. Kyseessä on vain stoppari, joka estää takahampaitani osumasta toisiinsa, koska juuri tämä osuminen haittaa hampaiden siirtymistä. Stoppari päätettiin laittaa etuhampaiden sijaan kulmahampaisiin. Kyllä toimii. Nyt en ainakaan yöllä voi tietämättäni purea hampaitani yhteen, jos sitä siis olen tehnytkään.

Yrityksistäni huolimatta en saanut otettua stopparista kuvaa. On se sen verran vaikeassa paikassa

Jotta hampaiden siityminen vauhdittuisi, sovittiin lisätoimenpiteistä. Saan käyttööni kuminauhat, jotka itse asetan paikoilleen ilmeisesti joka ilta. Ne tosin vaativat, että alahampaisiinikin laitetaan paikka, johon kuminauhat kiinnitetään. Tätä varten minulla on yksi hammaslääkäriaika toukokuussa, jolloin katsotaan millaiset teetetään juuri minun suuhuni. Seuraava käynti on sitten kesäkuussa, ja sitten varmaan ainakin loppukesän käytän näitä yökuminauhoja. Ei haittaa yhtään. Haluaisin ne heti.

Joka tapauksessa, nyt tuntuu oikeansuuntaiselta. Eilen lisättiin voimaa Ortholoxiin, molemmille puolille. En tiedä laitettiinko sitä oikealle puolelle enemmän, koska nyt ovat sen puoleiset takahampaat kipeytyneet. Havaitsin pientä särkyä jo silloin, kun Rovaniemen hammaslääkäristä Ylläkselle ajelin. Nyt ei ole särkyä, mutta oikealla puolella pureskelu on vaikeaa, vaikka stopparin vuoksi takahampaani eivät kunnolla edes vastaa toisiinsa. Edelleenkään, en valita yhtään. 

Vaikuttaa siltä, että Ortholox vihdoinkin puree. Nimittäin jo tänään, kun hammaslangalla kokeilin rakoa siirrettävän hampaan vieressä, meni hammaslanka siihen ihan tuosta vain. Aiemmin on pitänyt tehdä töitä, jotta sen saa mahtumaan. Jossain vaiheessa viereinen hammas alkaa seurata toisen hampaan matkaa taaksepäin, ja sitä seuraava ja sitä seuraava. No, siihen on vielä kauan. Joka tapauksessa minulle tehdään se kumilankaviritelmä tässä alkukesästä, joten koko homma ei nojaa pelkästään Ortholoxiin.

Valonpilkahduksia

1. huhtikuuta: valonpilkahduksia

Soitin tänään Ari Leinolle, koska en ole saanut häneltä vastausta viimeisimpään sähköpostiin. Sanoin siis haluavani, että seuraavan viikon perjantaina hampailleni tai hammasraudoilleni tehdään jotain, jotta ne vihdoinkin alkavat siirtyä. Leino kertoi kyllä miettineensä asiaa.

Perjantain käynnillä kahden etuhampaan (niiden rivistön ulkopuolella olevien) taakse laitetaan komponentit, jotka siirtävät kulma- ja takahampaita taaksepäin. Sitähän ei Ortholox ole tehnyt. Nämä  tehdään paikka-aineesta, joten ne voidaan, muotoilla ja asettaa suuhuni samantien. Niistä on sellainenkin etu, että ne ovat vähän korkeammat kuin omat hampaani. Näin ollen, kun puren hampaani yhteen, nämä palaset estävät takahampaita kunnolla osumasta toisiinsa. Juuri tämä osuminen tavallaan ankkuroi hampaita paikalleen ja estää niiden siirtymistä.

Kysyin myös sitä, kannattaisiko suuhuni laittaa se kuminauhaviritelmä, josta oli puhetta ensimmäisellä oikomiskäynnillä eli arviointikäynnillä. Tämä on kuulemma mahdollista. Vaatii tosin sen, että alahampaisiini laitetaan jonkinlaiset koukut, joihin kuminauhat sitten iltaisin kiinnittäisin. Sanoin, että ehkä ei vielä lähdetä tähän vaan katsotaan, millainen hyöty niistä hampaiden taakse laitettavista palasista tulee olemaan. Toivottavasti on hyötyä. Uskon, että on. Olen toiveikas.

No, mitä vielä? Olen hiihtänyt tänä talvena 1843,55 kilometriä. Vauhti ja tahti tulee kiihtymään, nyt kun liukkaat keväthanget ovat juuri saapuneet. Kunpa minulla vain olisi sitä aikaa. Aamulla pakkasyön jäljiltä olisi upea hiihtää pitkiäkin lenkkejä, mutta yleensä on kiire töihin (tai jonnekin muualle). Tavoitteena olisi tänä talvena päästä 3000 kilsaan. En usko, että ihan onnistuu, tai riippuu tietenkin siitä, miten nuo lumet lähtevät sulamaan. Ainakin kuukauden ajan pitäisi vielä olla hyviä kelejä.