Valonpilkahduksia

1. huhtikuuta: valonpilkahduksia

Soitin tänään Ari Leinolle, koska en ole saanut häneltä vastausta viimeisimpään sähköpostiin. Sanoin siis haluavani, että seuraavan viikon perjantaina hampailleni tai hammasraudoilleni tehdään jotain, jotta ne vihdoinkin alkavat siirtyä. Leino kertoi kyllä miettineensä asiaa.

Perjantain käynnillä kahden etuhampaan (niiden rivistön ulkopuolella olevien) taakse laitetaan komponentit, jotka siirtävät kulma- ja takahampaita taaksepäin. Sitähän ei Ortholox ole tehnyt. Nämä  tehdään paikka-aineesta, joten ne voidaan, muotoilla ja asettaa suuhuni samantien. Niistä on sellainenkin etu, että ne ovat vähän korkeammat kuin omat hampaani. Näin ollen, kun puren hampaani yhteen, nämä palaset estävät takahampaita kunnolla osumasta toisiinsa. Juuri tämä osuminen tavallaan ankkuroi hampaita paikalleen ja estää niiden siirtymistä.

Kysyin myös sitä, kannattaisiko suuhuni laittaa se kuminauhaviritelmä, josta oli puhetta ensimmäisellä oikomiskäynnillä eli arviointikäynnillä. Tämä on kuulemma mahdollista. Vaatii tosin sen, että alahampaisiini laitetaan jonkinlaiset koukut, joihin kuminauhat sitten iltaisin kiinnittäisin. Sanoin, että ehkä ei vielä lähdetä tähän vaan katsotaan, millainen hyöty niistä hampaiden taakse laitettavista palasista tulee olemaan. Toivottavasti on hyötyä. Uskon, että on. Olen toiveikas.

No, mitä vielä? Olen hiihtänyt tänä talvena 1843,55 kilometriä. Vauhti ja tahti tulee kiihtymään, nyt kun liukkaat keväthanget ovat juuri saapuneet. Kunpa minulla vain olisi sitä aikaa. Aamulla pakkasyön jäljiltä olisi upea hiihtää pitkiäkin lenkkejä, mutta yleensä on kiire töihin (tai jonnekin muualle). Tavoitteena olisi tänä talvena päästä 3000 kilsaan. En usko, että ihan onnistuu, tai riippuu tietenkin siitä, miten nuo lumet lähtevät sulamaan. Ainakin kuukauden ajan pitäisi vielä olla hyviä kelejä.