Hirvikolari

30. lokakuuta: hirvikolari

Maanantaina palasin töihin loman ja saikun jälkeen. Ennen töihin menoa ehdin piipahtaa apteekissa, antihistamiiniostoksilla. Ajattelin, että sillä saan jalan paukamat pois, ilman että joudun lopettamaan antibioottikuuria, ja niin kävikin. Viikonloppuna, Inarin-reissun jälkeen olin voidellut pohkeitten ja jalkaterieni paukamat Tiikeribalsami-nimisellä ihmeaineella. Mieheni suositteli sitä minulle, kun ei päästy apteekkiin. Sehän tehosi, tai vei kutinaa pois. Maanantaina ja tiistaina antihistamiini hoiti loput.

Maanantaisen työpäivän jälkeen kiirehdin taas kerran Rovaniemelle. Siellä oli yksi koulutus. Kuinka ollakaan, yhtäkkiä vastakkaisella ajokaistalla seisoi hirvi, tai vähän pyöriskeli siinä. Ehdin vähän säikähtää ja myös huomata, että ajan vain sen ohitse. Sitten kuului kuitenkin paukaus, ja olihan se autooni osunut. Laitoin hätävilkut päälle, menin lähimmälle levikkeelle ja soitin hätäpuhelun. Tämän jälkeen katsoin autoani, eikä siinä ollutkaan jäljen jälkeä. Minua tultiin jo auttamaankin, ja hyvin pian tulivat poliisitkin. Kovasti nämä miehet yrittivät kysellä, onko minulla suurikin hätä. Sanoin ettei ole ja että ihmettelen, että miten ajoin hirvikolarin, mutta auto näyttääkin ihan tavalliselta. No, eipä sitä kunnolla siellä pimeässä nähnyt. Poliisi lähti etsimään hirven jälkiä suuntaan, johon viitoin. Pian ne löytyivätkin, kun lunta kuitenkin oli jonkin verran. Minulle vain kerrottiin, että he hoitavat loput, tarkistavat jäljistä, onko hirvi pahasti vahingoittunut ja pitääkö se lopettaa.

Lähdin ajamaan, ja ihmettelin vain kovasti. Nyt olen elämässäni ollut kahdesti hirvikolarissa, kahdesti porokolarissa ja kerran autokolarissa. Mikään niistä ei johtunut itsestäni eikä ollut kovin paha. 

Anoppilaan päästyäni kerroin asiasta tietenkin heille. Vielä seuraavanakin päivänä he varmistelivat, onko kaikki hyvin ja eihän asiaa sivuutettu vain liian nopeasti. No ei. Kaikki on hyvin, eivätkä yöunet menneet. Päivänvalossa, kun autoa katsoi, niin kyllä siinä kyljessä oli karvoja ja jopa kolme pienenpientä lommoa. Niitä ei kuitenkaan kannata korjata, kun lasku olisi suhteettoman kallis.

Leikkauksen jälkimainingeissa

28. lokakuuta: Leikkauksen jälkimaingeissa

Siitä on nyt viikko, nimittäin hampaan poistamisesta. On ollut todella kipeä. Viimeksi minulta poistettiin hammas samalla tavalla viisi ja puoli vuotta sitten, ja muistelisin ettei yhtä kipeä silloin ollut, tai ainakin kuudentena päivänä oli jo suunnilleen normaali. No, tämä hammas olikin enemmän ikenen sisässä kuin se silloin poistettu.

Särkylääkettä on mennyt suuria määriä. Välillä ole purskutellut hampaita suuvedellä, sellaisella joka on määrätty reseptillä. On ollut kirvelyä, jomotusta ja ties mitä. Pään painaminen alaspäin sattuu, ja pitää miettiä myös, miten päin asettelee itsensä, kun meneen nukkumaan. Välillä ikeneen(ainakin ruokailun jälkeen) on sattunut niin paljon, että olen pitänyt päätä vinossa, sinne kipeälle puolelle kallistettuna tai sitten olen pitänyt kättä kipeän posken päällä. Ihan kuin tuo jotain auttaisi, mistä miehenikin minulle huomautti.

Sen verran valoa näissä kipeissä päivissä on ollut, että käytiin Inarissa. Majoituspaikkana oli Wilderness Hotel & Igloos Inari . Eipä tähän reissaamiseen kyllästy, vaikka muutama päivä aiemmi oli tultu Thaimaasta. Mieheni piti hoitaa mökkihommaansa liittyviä asioita, siksi Inariin menimme.

Inari tuntuukin jo ihan kunnon Lapilta, saamelaisalueelta. Sen näki jo hotellivirkailijan vaatteista. Kiva. Hotellihuoneessa sitten yöllä unissani raavin jalkojani. Aamulla säikähdin, kun näin niiden ihon. Se oli täynnä kutiavia paukamia. Normaalisti olen hyväihoinen. Ei ole mitään atoppisia tai allergisia iho-oireita, niin kuin joillain suvussani. Nyt sen sijaan kaikki Thaimaassa saamani pienet hyttysenpuremat, siis pisteet, olivat muuttuneet suuriksi kutiaviksi paukamiksi.  

Jos en olisi ollut reissussa, olisin lähtenyt päivystykseen. Nyt vain päätin olla välittämättä paukamista. Lenkkeily tuntui vievän kutinan tilapäisesti pois. Ihanaa, talvi on tullut. Kävin Inarissa tekemässä juoksulenkin talvisessa maisemassa, ja kyllä se mielialaa paransi. Tosin kovaa ei uskaltanut repiä, koska kyseessä oli ensimmäinen lenkki leikkauksen jälkeen. Ties vaikka sykkeen nousemisen myötä haavat aukeaisivat, hui. Lenkin aikana järkeilin, että kenties leikkauksen vuoksi syömäni antibiootti on aiheuttanut jotain. Niin varmaan olikin. Hotelliin päästyäni googletin antibiootin sivuvaikutukset, ja iho-oireita niiden joukossa oli. Ei minulla aiemmin sellaisia ole antibiootista tullut, vaikka juuri samaa merkkiä edelliseen viisaudenhampaan leikkauspoistoon käytin. No, eipä ole ollut thaimaalaisten hyönteisten puremiakaan.

Voi että, kun olen talvi-ihminen. Mieleni tekee kovasti ladulle. No, sellaista oli kuumimpina kesäkuukausinakin, mutta nyt tämä tuleva hiihtokausi alkaa konkretisoitua. Tavoitteena olisi saada 3000 kilometriä täyteen tänä talvena. Viime talvena tuli 2400 ja sitä edellisenä 2800. Se, pääsenkö tavoitteeseen, riippuu toki säiden haltijasta eli siitä, miten pitkä lumisesta ajasta lopulta tulee.

Viimeinen viisuri pois, leikkauksella

24. lokakuuta: viimeinen viisuri pois, leikkauksella

Nyt on sitten palattu Thaimaasta. Olipa upea häämatka. Olimme kolme yötä Pattayassa, kaksi Rayongissa, kaksi Koh Sametilla ja kaksi Bangkokissa. Näistä voisin kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta laitanpa jotain. Pattaya on suuri turistikohde, mutta nyt se ei onneksi ollut yhtään täysi, kun kova sesonki ei ole vielä alkanut. Itse asiassa lokakuu on Thaimaassa sadekautta, mutta maan pohjoisosassa se ei ole yhtä paha kuin Phuketin lähellä. Sateista ei paljoa ollut tietoa. Yhtenä päivänä oli kova rankkasade ja ukkonen, mutta se oli vain jännittävää. Pattaya on tunnettu seksituristimistaan, mutta se on vain yksi osa koko paikkaa. Kyseessä on vähän sama asia kuin että Kittilän Levi on tunnettu biletysmekka, vaikka oikeasti pitää sisällään paljon muutakin. Tekemistä olisi Pattayalla riittänyt. Olisin oikeastaan voinut olla pidempään siellä, niin olisi ehditty enemmän käydä turistikohteissa. Hotellimme oli nimeltään Centara Grand Mirage Beach Resort Pattaya. Se oli täynnä ravintoloita, uima-altaita, kuntoilupaikkoja ja muuta aktiviteettia, ettei sieltä olisi tarvinnut poistua ollenkaan.

Hotelli oli suuri ja helposti löydettävissä

Parvekenäköalassa ei ollut moitteen sijaa.

Rannalla viihtyi illalla ja ehkä juuri silloin, kun ei ollut liian kuuma.

Kolmen päivän jälkeen Pattayan ranta muuttui Rayongin kaupunkiin. Oikeasti Pattaya on kaupunkimaisempi kuin Rayong, mutta hotellin sijainti vain oli tuo. Rayongissa vähän shoppailtiin ja käveltiin ympäri kaupunkia. Harmi, ettei kunnolla ehditty rannalle, joka kuulemma oli sekin upea. Viimeisenä päivänä toki nähtiin rantaviiva, kun lähdimme läheiselle Koh Sametin saarelle. Emme olleet ehtineet edes taksista ulos, kun meille jo tultiin kaupittelemaan laivamatkaa Koh Sametille. Etukäteen olin selvittänyt, että sen saa halvemmallakin, joten kieltäydyimme ja vähän kävelimme. Toisesta satamasta sitten päästiin pienellä veneellä paikan päälle. Oli aika hauska, kun loppujen lopuksi ottaa kengät pois, hypätä veneestä kahlaamaan mereen ja kantaa tavarat maihin. Samantien meiltä tultiin pyytämään maksua siitä, että tulemme luonnonsuojelukohteeseen. No, tämä kuului asiaa ja sen maksoimme mielellämme, koska sen verran upeaan paikkaan tulimme. Nimensä mukaisesti oli pitkät samettiset rannat. Niillä kävin aamuisin juoksemassakin. Koh Sametilla vain loikoilimme, söimme ja joimme. Mikäs sitä syödessä, kun jalat on upotettu samettiseen hiekkaan. Aamiainen oli tavallisen (tai taivaallisen) upea. Tapani mukaan otin aamiaiselle mukaan lehtiä sekä puhelimen selailua varten. Nyt en malttanut ollenkaan lukea, kun halusin aamuisin tuijottaa vain merta ja rantaa. Iltaisin ravintoloiden edustalla oli tulishow-esityksiä. Ei tainnut olla paloturvallisuus kunnossa. Joka tapauksessa olin hyvin lumoutunut Koh Sametista ja kaikesta, mitä se pitää sisällään.

Loppujen lopuksi oli pakko lähteä takaisin Bangkokia päin. Olisin oikeastaan halunnut olla Koh Sametilla loppuun asti ja mennä Bangkokiin takaisin vain lentomatkaa varten. Toisaalta, oli tuokin kaupunkin kiva nähdä. Ei se minua ihan yhtä paljon vakuuttanut kuin Thaimaan rantakohteet, mutta eipä puolessatoista vuorokaudessa niin ehdikään.

Koh Sametin saarelta jäin kaipaamaan sen luontoa. Näin ollen jotain samantyyppistä halusin etsiä Bangkokistakin. Eräässä puistossa oli tällainen otus. Ovatko krokotiilit normaalisti tuon kokoisia, vai oliko tuo raskaana?

Voin ehdottomasti suositella Thaimaata näin lokakuussa. Juuri koulujen syyslomien aikaan eli viikoilla 42 ja 43 sinne kannattaa matkustaa, ainakin pohjoisosiin, jossa sadekausi ei niin kurita. Joka päivä oli yli 30 astetta lämmintä. Sää oli täydellinen mielestäni. Aamuisin kävin juoksemassakin. Tosin saatoin tehdä vain lyhyen lenkin ja jatkaa aerobista treeniä kuntosalilla, vähän sen mukaan, miten aurinko poltti ja tietenkin sen mukaan, oliko hotellin lähettyvillä kunnollisia lenkkimaastoja. Ilman kosteuspitoisuus teki sen, että juokseminen tuntui miellyttävältä, vaikka olikin kuuma.

Ruokailu ei ollut kovin terveellistä, vaikka muuten loma olikin energinen. Rasvaista ja suolaista mättöä kului. Söin turvalliseksi kokemaani ylikansallista ruokaa enkä paikallisia erikoisuuksia. Kun ei uskalla maistaa, niin ei uskalla.

Nyt reissun jälkeen minua muistuttavat punaiset pisteet jaloissa. Ne ovat jotain hyönteisenpuremia, tuliaisia Koh Sametilta, kun siellä paljasjaloin kuljeskeltiin. Itse en olisi koko pisteitä edes huomannut, mutta miehelleni tuli niitä myös ja hänellä ne kutiavatkin. Minulla ne ovat vain kosmeettinen haitta (Ei haittaa pätkääkään, kun nyt pitääkin pitää jo pitkiä housuja, Ihana pukeutua myös lämpimästi ja fiilistellä talven tuloa.)

No, nyt innostuin Thaimaasta niin, että jää tuo viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto sivuseikaksi. Joka tapauksessa, kun olimme palanneet Suomeen, niin seuraavana päivänä minulta poistettiin keskussairaalassa viimeinen viisaudenhammas. Se lähti nätisti. Kokemus oli samanlainen kuin edellisellä kerralla, eli viisi ja puoli vuotta aiemmin. Ei sattunut yhtään, mutta kipu tuli jälkikäteen. Sairauslomaa kyllä tarvitsee. Aloitin antibioottikuurin.