Leikkauksen jälkimainingeissa

28. lokakuuta: Leikkauksen jälkimaingeissa

Siitä on nyt viikko, nimittäin hampaan poistamisesta. On ollut todella kipeä. Viimeksi minulta poistettiin hammas samalla tavalla viisi ja puoli vuotta sitten, ja muistelisin ettei yhtä kipeä silloin ollut, tai ainakin kuudentena päivänä oli jo suunnilleen normaali. No, tämä hammas olikin enemmän ikenen sisässä kuin se silloin poistettu.

Särkylääkettä on mennyt suuria määriä. Välillä ole purskutellut hampaita suuvedellä, sellaisella joka on määrätty reseptillä. On ollut kirvelyä, jomotusta ja ties mitä. Pään painaminen alaspäin sattuu, ja pitää miettiä myös, miten päin asettelee itsensä, kun meneen nukkumaan. Välillä ikeneen(ainakin ruokailun jälkeen) on sattunut niin paljon, että olen pitänyt päätä vinossa, sinne kipeälle puolelle kallistettuna tai sitten olen pitänyt kättä kipeän posken päällä. Ihan kuin tuo jotain auttaisi, mistä miehenikin minulle huomautti.

Sen verran valoa näissä kipeissä päivissä on ollut, että käytiin Inarissa. Majoituspaikkana oli Wilderness Hotel & Igloos Inari . Eipä tähän reissaamiseen kyllästy, vaikka muutama päivä aiemmi oli tultu Thaimaasta. Mieheni piti hoitaa mökkihommaansa liittyviä asioita, siksi Inariin menimme.

Inari tuntuukin jo ihan kunnon Lapilta, saamelaisalueelta. Sen näki jo hotellivirkailijan vaatteista. Kiva. Hotellihuoneessa sitten yöllä unissani raavin jalkojani. Aamulla säikähdin, kun näin niiden ihon. Se oli täynnä kutiavia paukamia. Normaalisti olen hyväihoinen. Ei ole mitään atoppisia tai allergisia iho-oireita, niin kuin joillain suvussani. Nyt sen sijaan kaikki Thaimaassa saamani pienet hyttysenpuremat, siis pisteet, olivat muuttuneet suuriksi kutiaviksi paukamiksi.  

Jos en olisi ollut reissussa, olisin lähtenyt päivystykseen. Nyt vain päätin olla välittämättä paukamista. Lenkkeily tuntui vievän kutinan tilapäisesti pois. Ihanaa, talvi on tullut. Kävin Inarissa tekemässä juoksulenkin talvisessa maisemassa, ja kyllä se mielialaa paransi. Tosin kovaa ei uskaltanut repiä, koska kyseessä oli ensimmäinen lenkki leikkauksen jälkeen. Ties vaikka sykkeen nousemisen myötä haavat aukeaisivat, hui. Lenkin aikana järkeilin, että kenties leikkauksen vuoksi syömäni antibiootti on aiheuttanut jotain. Niin varmaan olikin. Hotelliin päästyäni googletin antibiootin sivuvaikutukset, ja iho-oireita niiden joukossa oli. Ei minulla aiemmin sellaisia ole antibiootista tullut, vaikka juuri samaa merkkiä edelliseen viisaudenhampaan leikkauspoistoon käytin. No, eipä ole ollut thaimaalaisten hyönteisten puremiakaan.

Voi että, kun olen talvi-ihminen. Mieleni tekee kovasti ladulle. No, sellaista oli kuumimpina kesäkuukausinakin, mutta nyt tämä tuleva hiihtokausi alkaa konkretisoitua. Tavoitteena olisi saada 3000 kilometriä täyteen tänä talvena. Viime talvena tuli 2400 ja sitä edellisenä 2800. Se, pääsenkö tavoitteeseen, riippuu toki säiden haltijasta eli siitä, miten pitkä lumisesta ajasta lopulta tulee.