Tähän kojeeseenhan tottuu

20. tammikuuta: tähän kojeeseenhan tottuu

Nyt, kun Ortholox-koje on minulla ollut reilun viikon, olen jo melkein tottunut siihen. Mielellään en tosin pure mitään kovaa. Hampaat ovat ensinnäkin vähän arat (siis ne kaksi, jotka on rengastettu). Kojeen laiton yhteydessä hammaslääkäri sanoikin, ettei minun pitäisi purra hampaita yhteen muuta kuin syödessä. Se nimittäin saattaa häiritä hampaiden liikkumista. Tietenkin, niin kuin hän sanoi, saatan purra öisin, mutten tietenkään voi vaikuttaa siihen, mitä nukkuessani teen. No, ei minulla ole mitään bruksismia. Jos olisi, sen olisin itse huomannut, tai ainakin siitä olisi joku huomauttanut kuullessaan öisiä ääniä.

Tilasin netistä tuota Gishy Goo -suojapastaa. Kun sitä kerran on laittanut, ei se helpolla lähde pois, mutta ehkä vähän kuluu ja sitä saa laittaa muutaman päivän välein lisää. On ihan hyvä, että sitä on pari varapakkausta saatavilla, jos on tarvetta. 

Eilen käytiin aviomiehen kanssa syömässä ravintolassa, ja ihan normaalin annoksen otin. Vähän tavallista kauemmin ruokailu toki kesti. Ongelma on oikeastaan vain se, että ruokaa jää jonkin verran kiinni itse kojeeseen. Ruoanjämiä sitten hammasväliharjalla puhdistelen. 

Hammashoitolasta helpotusta

16. tammikuuta: hammashoitolasta helpotusta

Minun oli pakko varata aika kunnalliseen hammashoitolaan. Kysyin, voisivatko he tehdä jotain metalliselle terävälle langanpätkälle, joka painaa kieltäni. Puhelimessa minulle kerrottiin, että periaatteessa asian pitäisi hoitaa se yksityinen hammasklinikka, joka kojeen asensikin. Ymmärsivät toki, etten keskellä työviikkoa voi lähteä 180 kilometrin päähän. Minulle sanottiin, että jos kyse on vaan siitä, että lanka pitää vääntää oikeaan asentoon, he voivat tehdä sen. Sain ajan hammashoitolaan, ja töistä piti ottaa jälleen tämän asian vuoksi vapaata.

Kun istahdin hammaslääkärin penkkiin, sain ensin kehuja siitä, miten taitavasti olen vaahtomuovilla sen hankaavan langan suojannut. No, suojaus ei ollut mikään kätevä. Se oli vaikea laittaa ja meinasi lähteä livohkaan, kun söin. Hammashoitolassa lankaa yritettiin vääntää siinä onnistumatta. Ortholox-koje on kotipaikkakuntani hammashoitolassa sen verran tuntematon kapistus, etteivät he sen osia vahvasti uskaltaneet väännelläkään. Vääntämisyritysten jälkeen lankaa hiottiin, mutta se ei auttanut kipuun yhtään. Se hankasi edelleen. Tämän jälkeen päädyttiin laittamaan langan päähän pieni "helmi", joka pyöristää langan pään. Tästä olikin jo jotain hyötyä. Pyysin samanlaisen helmen myös oikealle puolelle, ja kyllä kannatti. Oikean puolen lanka alkoi tuntua suorastaan mukavalta, vaikkei se aiemminkaan ollut oikeastaan painanut.

Hammashoitolassa sain mielenkiintoista kaksikomponenttiainetta, jolla voin suojata hankaavia osia. Aineen nimi on Gishy Goo! Sain tuubin ilmaisena (tai en minä tiedä, vaikka laskuttaisivat jälkikäteen). Suojapasta on yllättävän hyvää. Sitä kun tuubista ottaa, on se ensin ihan pehmeää. Luulin aluksi, että se on jotain höpöhöpöainetta, mutta väärässä olin. Kun laitoin sitä hammasrautoihin, se jämähti siihen. Ei lähtenyt edes syömisen ajaksi pois. Sitä kannattaa laittaa pieni määrä kerrallaan, taputtaa ja silitellä paikoilleen. Hetken päästä voi lisätä tarpeen mukaan. Eipä se helpolla lähde pois. Tosin joka kerta, kun koetan tuota vääntynyttä lankaa suojata, mietin mielessäni, että toivottavasti en sormillani väännä sitä entistä enemmän mutkalle.

Tässä on sitä Gishy Goo! -suojapastaa.
Kuvan lähdetiedot: Smile Dental,
https://www.smile-dental.de/praxisartikel/zubehoer/patientenschutz-wachs/723/gishy-goo-opal-orthodontics

Nyt vastustaa

15. tammikuuta: nyt vastustaa

Vähän on helpottanut, muttei siltikään. Kielessäni alkaa olla jo haava. Onneksi siitä ei verta tule, muttei ole kaukanakaan. Metallinen lanka on väärässä asennossa ja painaa. Pystyn jotenkuten suojaamaan sen omilla patenteillani, jotka taas ruokailussa lähtevät pois. 

Suu siis on kipeä. Toisaalta mitään hampaiden liikkumisesta johtuvaa kipua tai särkyä ei ole ollut. Sitä oikeastaan kaipaisinkin, niin tietäisin tapahtuvan juuri sitä, mitä odotan.

Ensimmäiset päivät Ortholoxin kanssa

13. tammikuuta: ensimmäiset päivät Ortholoxin kanssa

Tuskaista on ollut, mutta nyt alkaa helpottaa. Laitan sitä suojapastaa vähän väliä. Nyt olen huomannut, että suuni vasemmalla puolella on yksi Ortholox-kojeen koukku, joka painaa kieltäni. Sille pitänee tehdä jotain. Nyt olen ripustanut tähän koukkuun jopa vaahtomuovin palaa, kätevää.

Ei tule kerrassaan mitään

12. tammikuuta: ei tule kerrassaan mitään

Suuhun sattuu ja kovasti. Hiihtolenkillä tuntuu, että nieleminen on mahdotonta. Jännästi en ole koskaan lenkillä miettinytkään sitä, miten syljeneritys lisääntyy kuntoillessa. Se taas laittaa nieleskelemään ja jopa syljeskelemäänkin. Tämä taas tekee todella kipeää hammasrautojen kanssa.

En ole pystynyt syömään oikein. Lauantaina ajoin Rovaniemeltä kaverin luo toiselle paikkakunnalle. Hän yritti tarjota minulle vaikka mitä hyvää, mutta syöminen ei oikein onnistunut. Sitten ajoin illaksi kotiin, ja sitten söin puuroa. Se onnistui jotenkuten.

Ortholox suuhun vihdoinkin

11. tammikuuta: Ortholox suuhun vihdoinkin

Tunnin mittainen toimenpide on ohi. Suuhuni väkerrettiin vaikka mitä, tai ainakin siltä tuntui. Tietenkin otettiin separointikumit pois, ja se oli jokseenkin ihanaa.nSitten nämä kaksi hammasta rengastettiin,  Kitalaen tappien päällä olevat "hatut" olivat hoitajan tai lääkärin ihmeeksi pysyneet, ja niihin sekä renkaisiin Ortholox kiinnitettiin ja aktivoitiin. Näin se meni lyhyesti sanottuna. 

Päästyäni vastaanotolta alkoikin sitten sattua suuhun. Paikallistin, että kyseessä on neljä kohtaa. Laite ensinnäkin painaa kieltä molemmilta puolilta, ja toiseksi renkaat taas poskia. Onneksi olin saanut mukaani silikonivahaa, niin siitä sain jotain ensiapua. Tai minulla oli tallessa silikonivahaa, jota sain silloin 28. marraskuuta, kun oli edellinen käynti. En ole tarvinnut ainetta, koska muovihatut pysyivät eivätkä ruuvit painanee

Rautojen laiton jälkeen syöminen oli hidasta ja kivuliastakin. Tuntui, että suussani oli kovasti jotain ylimääräistä (niin kuin oikeastaan olikin). Kieleeni alkoi tulla hankaumia, joita sitten yritin ehkäistä vahalla. Kun kiinnitin vahan hyvin, se ihmeekseni katosi jonnekin ruokailun aikana. Ilmeisesti söin sen, ja sitten sitä piti taas laittaa lisää. 

Vastaanotolla minulle sanottiin, että kieli tutkii Ortholox-kojetta aikansa. Noin vuorokaudessa totun laitteeseen. siihen, enkä ajattele asiaa. Mielestäni vuorokausi tuntuu yltiöoptimisen lyhyeltä ajalta.

Separointi toistamiseen

9. tammikuuta: Separointi toistamiseen

Kaksi päivää Ortholoxin laittoon. On tätä odotettukin. Käväisin kotipaikkakuntani terveyskeskuksessa separoinnissa. Yllätyksekseni siellä oli tuttu hammaslääkäri Ari Leino. Separointi oli hetkessä ohi. Toimenpide ei sattunut, mutta kipu tulee viiveellä. Kaksi vuorokautta pitää tämän kanssa elää, ja elän hyvinkin. Tämän kyllä kestää.

On joskus flunssaakin

6. tammikuuta: on joskus flunssaakin

Mietiskelen aina välillä sitä, miten vähän olen sairas. Tarkoitan siis, että tarttuvat virustaudit eivät tule minuun tai sitten tulevat hyvin lievinä ja menevät samantien ohi. Välillä kun olen vähän flunssassa, mittaan huvikseni kuumetta, vaikka tiedän ettei sitä ole. Muutamia kertoja muistan olleeni kuumeessa, ja sen kyllä sitten olen tuntenut. En voi käsittää niitä, jotka kuumeisena pystyvät menemään töihin tai yleensäkään olemaan muualla kuin sängyn pohjalla.

Perjantaina kymmenen vuoden ja seitsemän kuukauden jälkeen tunsin olevani kuumeessa. Viimeksi minulla oli sellaista toukokuun viimeinen päivä vuonna 2008. Se alkoi yhtäkkiä kesken ylioppilasjuhlien. Tällä kertaa tajusin kuumeen aamuyöstä, mutta jotain merkkejä pahasta (?) tuloillaan olevasta taudista olin tuntenut edellisenä päivänä. Herättyäni mittasin, että ruumiinlämpöni on melkein 37. Sitten taas kun selvisin asioita, sain tietää, ettei se mitään kuumetta ole, vaan vain lämpöä. No, minulle se on kuumetta. Syötin aamuisen ruumiinlämmön Natural Cycles -sovellukseen, niin kuin yleensäkin aamuisin teen. Samantien sieltä pompahti eteeni teksti, jonka mukaan ruumiinlämpöni on poikkeava. Näin ollen minun piti tehdä sovellukseen sähköinen merkintä, jonka mukaan olen sairaana, krapulassa tai nukkunut kaksi tuntia tavallista enemmän tai vähemmän.

Hyvällä omallatunnolla vietin päivän sängyssä nukkuen, neuloen ja televisiota kuunnellen. En voinut katsoa televisiota, enkä mitään ruutua, koska kirkas valo teki pahaa. Olin siis Keski-Suomessa joulun jälkeisessä lomanvietossa.

Lauantaina heräsin, ja olin terve. En ollut odottanutkaan, että tauti kestäisi pidempään. Pysyin kuitenkin päivän sisällä ja taas lähinnä nukuin ja neuloin. Nyt pystyin jopa tuijottamaan näyttöä. Minun on vaikea olla yhtäkään päivää erossa tietokoneesta, televisiosta en niinkään välitä.

Sunnuntaina tunsin oloni taas vähän heikoksi. Se taisi johtua kuitenkin siitä, että oli ollut kaksi päivää sisällä, ja unirytmini oli sekaisin. Sunnuntaina aloitin taas normaalit toimet, ja iltasella lähdin linja-automatkalle kohti pohjoista.  Työt alkavat seuraavana päivänä.