Tahtoo oikomishoitajalle

 5. helmikuuta: Tahtoo oikomishoitajalle

Oikomishoitaja ei ensin vastannut sähköpostiin, jossa kysyin mahdollisuutta päästä hänen vastaanotolleen aiemmin kuin silloin huhtikuuksi sovittuna aikana. No, ymmärrän hänen mahdollisen kiireensä ja työmääränsä. On sitä välillä itsellänikin, kun revitään eri suuntiin. Soitin eilen Oralille ja kysyin, onko heillä aikoja Leinolle. Vastaus on, että ei ole ennen tuota päivää, jolloin muutenkin olen tulossa.

Ilokseni Ari Leino tänään kuitenkin vastasi ja kertoi, että hän olisi paikalla Torniossa maanantaina 11. helmikuuta, illalla. Sanoi myös, että hampaiden liikkuminen on epätasaista. Ilmeisesti sitä voi tapahtua jossain vaiheessa enemmäkin. Toisaalta jousen "aktivointistoppari" on saattanut luistaa ja silloin voima on voinut hävitä. En ihmettele yhtään, vaikka se olisi luistanut. Niin paljon olen tuota kojetta kielen puolelta räplännyt, joten ihan hyvin olen sormella voinut liikauttaa stopparin pois paikaltaan.

Nyt hampaat ovat vielä vähemmän arat kuin vaikkapa viikko sitten. Esimerkiksi niitä viime bloggauksessa mainitsemiani banaanilastuja pystyn jo syömään melkein kuin rautoja ei olisikaan.

Maanantaina voisin käydä Torniossa, jos vähän otan töistä vapaata. Onhan se aika rajua jonkinmoisen työpäivän jälkeen lähteä 180 kilometrin päähän, mutta ehkä voisin käydä samalla jossain, jos ei muuta niin Tornionjoen ja Perämeren jäällä hiihtelemässä. Tai sitten shoppailen Ikeassa, tai sovin treffit jonkun kanssa. Päivä on alkanut jo pidentyä, niin ajaminen on helpompaa. Vaikkakaan, en minä pimeää pelkää eikä kaamos masenna.  Tähän liittyen, ollut upeita ilmoja. Tänään oli pakkasta 36 astetta yöllä, ja niin minä vain aamulla kahdeksan aikohin lähdin hiihtolenkille. Tämän jälkeen ajelin töihin maisemista nauttien. Minusta ihmiset yleensä pelkäävät pakkasta ja pimeyttä liikaa. Miksi keskeyttäisi normaalit tekemiset tai rajoittaisi niitä, kun vain voi pukeutua ja valaista itsensä oikein? Perusterve ihminen yleensä pystyy tekemään kovilla pakkasilla niitä asioita, joita muutenkin tekisi, mikäli vain uskaltaisi. On minullakin välillä kylmä, kun hiihdän. Joskus on vaikea arvioida, kuinka paljon pitää laittaa päälle. Mutta onko se mitenkään vakavaa, korkeintaan epämukavaa? Ei siitä mitään  seurauksia minulle ole ollut, kun lenkin jälkeen olen vain mennyt suihkuun, pukeutunut ja aloittanut päivän normaalisti. Tuntee ainakin heränneensä.

Tässä on muuten kuva Rovaniemeltä. Olen juuri palannut hiihtolenkiltä, ja pakkasta on 29 astetta. Nyt hurjimpienkin pakkasten aikana olen käynyt hiihtämässä, jopa 35 asteen lukemilla, monena monena aamuna, itse asiassa päivitttäin.