Juhannusta

Pe 22. kesäkuuta: Juhannusta

Olin puolisentoista viikkoa rasittamatta jalkaani, melkein totaalilevossa. Harmittaa, etten päässyt paikkaan nimeltä Marjoniemi. Olisin käynyt tämän lomakylän avajaisissa, tekemässä töitäkin. Turistien palveluun olenkin Lapin talvessa jo vähän tottunut. No, nyt on kesä, enkä halua muistella talvea, tai tulee vain ikävä tätä upeaa vuodenaikaa.

Takareiteni parani onneksi ollen päivä päivältä parempi. Keskiviikkona kokeilin vähän juoksemista, ja koska se onnistui, päätin mennä Kiimasen Savulenkille. Kyseessä on siis perinteinen Saarijärven Lanneveden perinteinen juhannusjuoksu, jossa olin muutaman kerran aiemminkin ollut. Askel tuntui jotenkin varovaisen huteralta, varsinkin aluksi. Toisaalta oli ilo juosta tauon jälkeen, ja energiaa oli. Joka tapauksessa otin rauhallisesti ja kiihdytin vain lopussa. Loppujen lopuksi sijoitukseni oli neljäskymmenes, sarjani 131 osanottajasta. Loppuaikani oli 50:13. Olisi se voinut vähän parempikin olla. Viimeksi juoksin ajan 49:16, ja en usko että kuntoni tuosta on ainakaan huonontunut. Juostessani kuuntelin musiikkia, melko nopeatempoista suomipoppia. Kyllä se jouduttaa askelta. Mp3-soittimessani on soittolista nimeltä Maratonille, hitaat sekä Maratonille, nopeat. Tuossa kymppiä juostessani kuuntelin nopeita. Minulla oli korvissani nämä Tukholmasta saamani kuulokkeet ja hyvin ne istuivat.

Jalkavaivasta toipuessani mietin syitä ja seurauksia. Tulin siihen tuloksiin, että kyseessä oli kramppi. Minulla on ollut lihaskramppi elämässäni viitisen kertaa, ihan samalta tämä ei kyllä tuntunut. Koskaan kramppia ei ole tullut liikuntasuorituksen aikana, vaan vasta sellaisen jälkeen. Luulen, että tämä kramppi oli seuraavien tekijöiden summa:

1. Kova työ ja stressi. Viimeisellä työviikolla oli paljon kaikkea tekemistä, välillä 12-tuntisia päiviä, joihin sisältyi liikuntaa, kuten suunnistusta ja tanssiharjoituksia, ja toki sisätiloissa kovalla lattialla kävelyä. Tämän lisäksi kävin joka aamu noin 12 kilometrin juoksulenkillä.

2. Lämmin sää. Toukokuun loppupuolella oli hellettä, ja Madeirallakin oli melkein hellelukemat, mikä tietenkin vaikutti. Toisaalta olen kyllä juossut ja elänyt kuumemmissakin lukemissa. Esimerkiksi ollessani opiskelijavaihdossa Wienissä, oli koko pääsiäisen ja juhannuksen välinen aika hellettä, välillä yli kolmenkymmenen. Siitä huolimatta kävin aamuisin lenkillä, ja muutenkin hengailin ulkona. Onneksi asuntoni oli viileä ja hyvin ilmastoitu.

3. Mäkisellä sekä kovalla alustalla juokseminen ja kävely. Madeiralla ainakin oli mäkiä, ja lenkillä vaan kävin. Käytin paljasjalkakenkiä juostessani, ja välillä kävellessänikin. Niissä on monia etuja, kuten se, etteivät nilkat nyrjähdä, kun jalkapohja on niin lähellä maata. Penikkatautikin hävisi, kun siirryin kevyiden kenkien käyttäjäksi. Liika taitaa kuitenkin olla liikaa.

Juostessani käytän seuraavanlaisia kenkiä:

Tässä on Danskin-merkkiset kengät sekä Merrelit.

Nämä on tilattu Saksan Amazon-verkkokaupasta. Oikeanpuolimmaisten merkki on McWell ja vasemmanpuolimmaisten Vibram. Ne ovat uintikenkiä, mutta ei se haittaa. Kesällä ne sopivat hyvin vesijuoksuun, koska niiden kanssa ei tarvitse koskea järven ehkä ällöttävän tuntuiseen pohjaan.

Lisää kuva oikeista juoksukengistä

Tukholmasta palattuani vietin lauantaipäivän sängyssä maaten. En tiedä, oliko minulla stressitila (purkautumassa) vai mikä, mutta koin sellaisen asian kuin unihalvaus. Olin siis päiväunilla, ja jossain vaiheessa aloin tuntea ja tiedostaa. Hetken päästä huomasin, etten pysty liikuttamaan itseäni. Kelasin asiaa mielessäni, ja tajusin olevani halvaantunut kaulasta alaspäin. Se oli aivan kamalaa. Tunsin, että haluan liikkua ja menin jonkinlaiseen paniikkiin, kun se ei onnistunut. Sitten huomasin, että yhtäkkiä liikun. Vaihdoin nimittäin asentoa sängyn päällä eli käänsin vain kylkeä. Sänky tuntui ällöttävän pehmeältä, aivan kuin se imisi minut sisäänsä enkä senkään vuoksi pääse ylös. Sitten taisin nukahtaa uudestaan.

Herättyäni muistin tuon päiväunen aikaisen asian ja sitten muistin, että olen kuullut termin "unihalvaus". Siitä sitten tietysti etsin tietoa. Netissä oli artikkeleita, joiden mukaan unihalvaukseen voi liittyä hallusinaatioita tai pelottavia otuksia, joita ei pääse karkuun. Onneksi minulla ei ollut mitään sellaista. Oli riittävän hirveä kokemus muutenkin. Toivottavasti ei toistu.

Sitten iloisempiin asioihin. Toivotan kaikille hyvää juhannusta. Minä vietän sitä perinteiseen tapaan sukulaisten kanssa järven rannalla. Keli tosin ei sattunut kohdilleen, vaan juhannusaattoiltana ja erityisesti juhannuspäivänä vain satoi.

Paluu arkiseen lomanviettoon

Pe 15. kesäkuuta: Paluu arkiseen lomanviettoon

Lomakaan ei aina ole vain juhlaa, vaan ihan tavallista tallaamista. Jalka oli kipeä ja aloin epäillä, että minulla olisi veritulppa. Sellainen nimittäin minulla on kerran ollut. No, tuo jalkavamma Madeiralla tuli niin nopeasti, ettei se ehkä veritulpasta johtunut. Toisaalta se saattoi juuri sellaisen aiheuttaa. Jälkimmäisellä kerralla, kun tämä kramppi tai mikä lie tuli, menin lentokoneeseen, jossa tietenkin on hyvät edellytykset moiselle. Tämän jälkeen jalka oli kipeänä monta päivää. Viikonlopuksi sopimani menot jouduin perumaan.

Jotta saisin mielenrauhan, jäin Tukholmasta tullessamme Jyväskylään, ja kävin Keski-Suomen keskussairaalassa. Enpä ole paljon siellä vieraillutkaan, vaikka 25 ensimmäistä elinvuottani asuin virallisesti Keski-Suomessa. Itse asiassa olen ollut siellä potilaana täsmälleen kerran, nimittäin silloin, kun synnyin.

Alkoi olla jo ilta. Odotin tuntikausia, ja siinä taas käytin tietokonetta ja etsin tietoa lähinnä oikomishoidosta. Nyt ainakin tiedän siitä melkoisesti. On muuten kätevä, että on tietokone aina mukana. Minä käytän läppäriä, pientä sellaista (korkeintaan 13-tuumaista). Tabletit eivät ole minun juttuni, eivätkä oikein älypuhelimetkaan. Olen siitä erikoinen kolmekymppinen, etten mielelläni käytä kosketusnäyttöjä. Minusta on ällöttävää sotkea kirkas ja puhdas näyttö sormenjäljillä. Sitä paitsi kirjoittaminen ilman fyysistä näppäimistöä tuskin onnistuu minulta joka olen kymmensormijärjestelmän vanki. Kosketusnäyttöjen kanssa lisäksi aina pelkään, että jotenkin hipaisen jostain muualta mistä pitää, ja koko laite menee outoon tilaan. Vaikka siis käytän tietokoneita ja tekniikkaa paljon, en ole hyvä viimeisimpien älylaitteiden kanssa. Tablettitietokonetta en ole koskaan omistanut (tai itse asiassa yhdestä tämänhetkisestä läppäristäni saisi näppäimistön irti, jolloin sitä voisi käyttää tablettina).

Älypuhelintakaan minulla ei virallisesti ole, mutta töiden kautta olen sellaisen käyttööni saanut. Vapaa-ajalla käytän yleensä tavallista pientä luotettavaa Nokia-peruspuhelinta.  Tai ei kai se ihan peruspuhelin ole, vaan periaatteessa älypuhelin, koska onhan siinä Internet.

Keskussairaalakäynnissä ilmeni, ettei minulla ainakaan veritulppaa ole. Pääsin taksilla Äänekoskelle. Kun näitä kyytiasioita neuvottelin, sanoin meneväni Äänekoskelle. Tästä huolimatta joku kysyi minulta, pitääkö minut todella viedä Kittilään asti, kun heidän tietojensa mukaan siellä asun. Olisi ollut aika jännä matkustaa yö, 735 kilometriä. Puolisoni olisi tykännyt, jos aamusella ennen hänen töihin lähtöään olisin ilmestynyt kotimme pihaan. No, nyt kun minulla on mahdollisuus olla Keski-Suomessa, olen kyllä.

Ei Funchal vaan Tukholma

Ke 13. kesäkuuta: Ei Funchal vaan Tukholma

Olen ystäväni kanssa vuosikaudet miettineet Tukholman-reissua, ja nyt se toteutui. Suunnitelmissamme oli klassinen päivä Tukholmassa -risteily. Tiistai-iltana siis saavuin Äänekoskelle, ja siitä sitten painelin seuraavana aamuna Helsinkiä kohti. Valitettavasti vain jalkani oireili edelleen. Aamulla olisin normaalisti lähtenyt aamulenkille, mutta sen sijaan olin varannut ajan yksityiselle lääkärille tämän jalkani vuoksi. Menin vastaanotolle, ajat olivat myöhässä, joten loppujen lopuksi lääkäri ehti puhua kanssani noin kymmenen minuuttia ennen kuin piti lähteä Jyväskylää kohti. Lääkäri tutki ja venytteli jalkaani, muttei lopulta osannut tai ehtinyt sanoa oikein mitään.

Joku (fiksu?) olisi ehkä perunut koko Tukholman-matkan, mutta minä en tehnyt niin. Kaverin mies vei meidän Jyväskylään, josta lähti Matkapojat-nimisen matkatoimiston kuljetus Helsinkiin ja sieltä edelleen laivalla Tukholmaan.

Tukholmasta sen verran, että laivamatkat menivät hyvin, oli hauskaa käydä ravintolassa ja erityisesti jutella ystävän kanssa kaikesta. Kerroin, että luultavasti aloitan oikomishoidon. Tästä puhuttiin joitain kertoja, ja aloin jo miettiä, höpötänkö asiasta liikaakin.

Kipeän takareiden vuoksi siie en paljoa voinut kävellä, mikä tietysti oli ikävää. Kävi niin, että matkakumppanillakin oli jalka vähän kipeä. Näin ollen kumpikaan ei ehkä ollut riesa toisillensa, vaan olimme samalla viivalla. Kävelyä välttääksemme kävimme muun muassa Hop-On Hop-off -risteilyllä. Kiva oli nähdä Tukholmaa vedestä käsin. Kuuntelin suomenkielistä selostusta koko matkan. Plussana voin sanoa, että sain hyvät nappikuulokkeet. Kiertoristeilyn jälkeen niitä ei tehnyt mieli heittää roskiin, vaikka sellaista tarjottiin. Madeiran hop on hop off -bussissa tein niin, mutta nyt otin kuulokkeet talteen.

Hammas Mehiläiseen

Ti 11. kesäkuuta: Hammas Mehiläiseen

Heräsimme Helsinki-Vantaan lentoaseman hotellissa. Lähdin bussilla Hakaniemeen Hammas Mehiläiseen. Jännitti melkoisesti, mitä hammaslääkäri sanoi. Minut otti vastaan oikomishoitoihin erikoistunut Nicholas Brocklehurst. Hän tarkisti ensin hampaani muuten, ja sitten teki mittauksia. Tarkistamisessa tuli ilmi se asia, josta olinkin jo tietoinen, että hankaan yläetuhampaitani alaetuhampaisiini ja pyörittelen leukaani samalla. Näin ollen yläetuhampaisiini on tullut ura alahampaan reunassa olevasta pienestä "piikistä". Hammaslääkäri hioi tämän "piikin" pois, ja vähän myös tasoitti sitä kohtaa, johon tämä hammas vastaa. Nyt kahdet etummaiset hampaat ovat jälleen hyvät.

No, itse oikomishoitohan eniten kiinnosti. Selvisiä, että kahden hampaan vinksallaan olon syynä on hammaskaaren ahtaus. Mittaukset kertoivat, että hampaat eivät mahdu paikalleen, koska tilaa puuttuu hyvinkin paljon, ainakin oikealta puolelta. Tämän vuoksi hampaita hiomalla ei saada tehtyä tilaa riittävästi, eikä Ingman Aligner -menetelmäkään sovi minulle. Näin ollen koko hampaidenoikomisprojekti olisi aika suuri työ.

Minulle palasi mieleen se, mitä toinen hammaslääkäri sanoi yli 19 vuotta sitten: jos hampaani oiotaan, pitää poistaa hampaita ja lisäksi raudat pitäisi laittaa myös alahampaisiin. Hyvin samoilla linjoilla oli myös Mehiläisen hammaslääkäri, mutta verrattuna siihen teini-iän pikakäyntiin, hän selvitti asian niin, että syyt tähän hyvin ymmärsin. Eli minulta pitäisi poistaa yläkaaresta yksi hammas. Tällöin tilaa tosin tulee liikaa, jolloin hampaita pitää siirtää eteenpäin. Tai onhan hammaskaaren leventäminenkin mahdollista (seurauksena kunnon jenkkihymy). Joka tapauksessa alahampaiden sijaintia pitäisi myös muuttaa, jotta ne saadaan oikealla tavalla vastaamaan ylähampaisiin. Kuulostaa aika pahalta, mutta ajattelin, että voi näin suuren hoidon kerran elämässä tehdä, jos vain lopputuloksesta tulee hyvä. Käynnin loppupuolella hammaslääkäri tosin sanoi, että jos hyvin käy, riittää että minulta poistetaan vain viisaudenhampaat, eikä muihin tarvitse koskea. Tosin en ymmärrä, miten se tekee tilaa etuhampaisiin. Koko rivistöhän pitäisi siirtää poistettuihin viisaudenhampaisiin päin, ja sinne suurtaa siirtäminen on käsittääkseni hyvinkin vaikeaa.

Kun hammaslääkärikäynti oli ohi, en jäänyt hengailemaan Helsinkiin, vaan saman tien lähdin pohjoiseen menevään junaan. Muuten olisin jäänyt, mutta valitettavasti takareiteni ei sittenkään ollut oikein parantunut. Nyt, kun olin suunnitellut kaikkea mahdollista tekemistä alkavalle lomalle, niin sattuu tuollaista. Tarkoitus olisi samalla viikolla käydä Tukholmassa, ja sitten vielä viikonlopuksi mennä yhteen vapaaehtoistyöhön, mutta mitenhän tässä nyt käy? Juuri kevätjuhlapäivänä mietiskelin, etten tänäkään lukuvuonna ollut yhtään päivää sairauslomalla. Nyt alkaa olla vuodelepo lähellä. Tuota "Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla" -mantraa en silti edelleenkään suostu allekirjoittamaan, siis omassa tapauksessani.

Junassa taas luin kaikkia oikomishoitojuttuja, ja neuloin samalla. Tuli ostettua Madeiralta aika kivaa lankaa, josta olisi tarkoitus saada paita tehtyä. Otin yhteyttä kotipaikkakuntani hammaslääkäriin ja sanoin, että minulta pitää poistaa yläviisaudenhampaat. Yllättäen olisin saanut ajan jo lähiviikoille, mutta se ei onnistunut. Sanoin, etten oikein pääse käymään kuin vasta syksyllä. Niin pitkän ajan päähän he eivät ottaneet aikoja vastaan. Sovittiin, että soitan uudelleen heinäkuussa.

Lomamatka päättyi, loma jatkukoon

Ma 10. kesäkuuta

Palasimme Suomeen. Loppuloma meni vähän huonosti, koska toiseksi viimeisenä päivänä kesken aamulenkin takareiteni ilmeisesti kramppasi. Minusta tuli kävelykyvytön, ja jouduin palaamaan taksilla hotellille. Yhden taksin vaan pysäytin tien varresta, kun oli ensin vartin ajan miettinyt, miksei kävely onnistu, ja kehittänyt lopulta oman sellaisen jalkaa perässäni raahaavan kävelytyylin. Minulla ei ollut rahaa eikä puhelintakaan mukana, mutta taksikuskin lainasi kännykkäänsä, ja soitin miehelleni, joka tuli alaovelle vastaan, maksoi matkan ja auttoi minut hotellihuoneeseen.

Loppupäivän eli sunnuntain lähinnä lepäsin (tai alavartalo lepäsi, ja vähän kävin illalla nostelemassa painoja hotellin kuntosalilla). Ajattelin, että selvisin säikähdyksellä, kovalla säikähdyksellä. Valitettavasti maanantaina, paluupäivänämme, koko homma uusi ihan normaalin kävelyn aikana. Oli melkoinen työ päästä kaupungilta hotellille sellainen muutaman sadan metrin matka, kun jalka ei nouse vaan sitä pitää raahata perässä. Loppujen lopuksi puoliso haki hotellihuoneesta tavarat, koska sinne en kyennyt nousemaan. Sitten menimme taksilla lentokentälle ja palasimme Suomeen. Jalka lähestulkoon parani siinä samalla. Lentomatka kesti kuusi tuntia, ja siinä ehti esimerkiksi järjestellä matkakuvia. Tässä on muutama.

Kukaan ei viikon aikana uinut altaassa. Itse kävin uittamassa varpaita ja hytisin. Veden kylmyys oli ehdoton miinuspuoli Muutenkin olisi saanut olla vielä hieman lämpimämpi. Pidän helteistä (sekä myös hirmupakkasista).

Ovatko nämä lisko-otukset kamalia vai ihania? Ainakin moniin jääkaappimagneetteihin ja Madeiran matkamuistoihin ne olivat päätyneet.

Lomamatka lopussa

La 9. kesäkuuta: Lomamatka lopussa

Madeiralla aika meni mukavan leppoisasti. Yhtenä päivänä matkustimme laivalla Porto Santoon nautiskelemassa sen hiekkarannoista.

Mietiskelin oikomishoitoa melkein jatkuvasti, mutta onhan lomalla aikaa. Yhtäkkiä huomasin hammasrautoja "kaikkialla". No, en nyt ihan, mutta hotelleissa ja ravintoloissa oli yllättävän paljon töissä aikuisia miehiä, joilla oli hopean väriset hammasraudat. Ei kai Suomessa samalla tavalla ole. Naisilla en rautoja havainnut. Joka tapauksessa, sekä miehillä ja naisilla raudat suussa ovat merkki siitä, että niiden kantaja pitää huolen itsestään. Eivät ne pahan näköiset ole.

Hotellihuoneessa ollessani selasin nettiä. Etsin ja löysin kovasti tietoa hampaiden oikomishoidosta aikuisena. Sain tietää, että on esimerkiksi valkoisia hammasrautoja. Toisaalta juuri ne ilmeisesti tummuvat helposti, jolloin hammasrivistö rautoineen saattaa olla likaisen näköinen. Minä ehkä haluaisin perinteisen väriset raudat. Samalla julistaisin muille, että nämä minulla nyt on enkä ainakaan häpeä yhtään.

Aikojen varaaminen

To 7. kesäkuuta: Aikojen varaaminen

Maanantaina lähin puolisoni Madeiralle viikoksi. Oli upea paikka ja tietysti seurakin. Kysyin mieheltäni, mitä mieltä hän on hampaan tai parin suoristamisesta. Vastaus oli sitä, mitä odotinkin, eli että hänen mielestään minun ei tarvitse aloittaa mitään hoitoa, mutta jos epäsiisti hammasrivistö minua itseäni vaivaa, niin silloin sille kannattaa tehdä jotain.

Käytinkin lomamatkan aikana monta tuntia asioiden selvittelyyn. Ajattelin, että kun palaan Helsinkiin seuraavalla viikolla, voisin käydä hammaslääkärissä kysymässä asioita. Pyörittelin ajatusta, että hoito voitaisiin tehdä vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Näin se voitaisiin aloittaa jo kesällä. Syksyllä joko jatkaisin sitä pohjoisessa, tai sitten matkustaisin Helsinkiin säännöllisesti tämän asian takia. Rovaniemellä ja Oulussakin oikomishoitoa tekeviä hammaslääkäreitä on vähänlaisesti, ja kesälomat tietenkin tekevät tilanteesta vielä vaikeamman. Netissä jotkut yksityiset hammaslääkärin mainostivat, että oikomishoidon konsultaatio on ilmainen, jotkut taas ottavat siitä yli sata euroa. Jotkut halusivat, että heille lähetetään etukäteen kuvia hampaistani. Näin ollen otin sellaisia. Kas, tässä ne ovat.

Otin yhteyttä Helsinkiin, Jyväskylään, Ouluun ja Rovaniemelle. Tiesin kesän aikana liikkuvani näissä kaupungeissa. Selvittelyjen jälkeen varasin ajan oikomishoidon konsultaatioon Helsingin Hammas Mehiläiseen (ti 12. kesäkuuta) ja Jyväskylän Hammassirkkuun (ke 20. kesäkuuta). Helsinkiin olen menossa yöksi joka tapauksessa maanantaina, kun palaamme Madeiralta. Näin ollen hammaslääkärikäynti on kätevää yhdistää tähän. Toisaalta homman voisi hoitaa Jyväskylässä, mutta siellä ei ollut vapaita aikoja paljoakaan, eikä tuo 20. päivä kovin hyvin sovi minulle.

Madeiralla aika meni mukavan leppoisasti. Hotellihuoneessa ollessani annoin Googlen laulaa. Etsin ja löysin kovasti tietoa hampaiden oikomishoidosta aikuisena. Minulle selvisi, mikä on Ingman Aligner -oikomishoito, mikä taas Invisalign ja miten nämä poikkeavat tavallisista raudoista. Ingman Aligner olisi nopea hoito (vain muutaman kuukauden mittainen), Invisalign huomaamaton. Perinteinenkin oikomishoito käy minulle. Ei haittaa, vaikka hammasraudat näkyisivät (sitä paitsi ne voivat olla valkoisetkin), koska mielestäni raudat suussa ovat merkki siitä, että niiden kantaja pitää huolen itsestään.

Oikomishoitopäätöksen tekeminen

La 2. kesäkuuta 2018: Vihdoinkin aktivoituminen

Katsokaapa noita kuvia minusta. Jostain syystä olen jokaisessa suu kiinni. Se jokin syy on se, etten kehtaa näyttää hampaitani, koska yksi hammas on niin pahasti rivin etupuolella. Päätin, että vihdoin asialle pitää tehdä jotain.

Olen pyöritellyt ajatusta hampaiden oikomisesta vähintään 20 vuotta. Juuri 19 vuotta aiemmin kävin yksityisellä hammaslääkärillä kysymässä, mitä voisi tehdä, kun yksi ylähammas ei mahdu riviin muiden kanssa. Sain vastaukseksi sellaista, että hampaat voi oikoa, mutta se olisi suuri ja kallis projekti. Asia jäi silloin. Sitä ennen ja sen jälkeen asia on kuitenkin mielessäni (välillä puheissani ja teoissanikin) pyörinyt. Aivan kuin jotain olennaista elämässäni jäisi tekemättä, jos en oikomishoitoprojektiin lähde.

Miksi sitten nyt aktivoiduin? Työpaikan virkistyspäivässä pari päivää sitten räpsittiin valokuvia. Seuraavana päivänä eräs kaverini kehotti minua katsomaan niitä, varsinkin sellaista yhtä, jossa minä nauran. Näin tämän kuvan ja itsekseni melkein järkytyin: hampaani näyttävät tuollaisilta. Teki mieli laittaa kuva saman tien pois.

Heti, kun koulut päättyivät, olin yökylässä. Ystäväni kertoi syksyllä aloittavansa oikomishoidon. Kiinnostuin asiasta valtavasti. Minulle kanssa, ajattelin. Tästä se lähti. Onneksi Internet-aikakaudella asioiden selvittely on suhteellisen helppoa.

 

-